Saatetaan kuvitella ja väitetäänkin, että sukupuolten välinen tasa-arvo on saavutettu ja että asiasta vouhkaamisen joutaa jo lopettaa. Setäkuiskaaja Jenni Karjalaisen mukaan aivan niin auvoisasti asiat eivät vielä ole.
– Tämähän on se valkoisen keski-ikäisen heteromiehen taakka, että väistämättä on vähän etuoikeutetummassa asemassa kuin kaikki muut.
Erityisesti työelämän näkökulmasta asiaa tarkasteleva Karjalainen sanoo, että etuoikeudet tekevät helposti sokeaksi eikä sellaisten nauttija välttämättä huomaa, että kaikille asiat eivät välttämättä järjesty yhtä helposti. Tätä ymmärrystä hän pyrkii lisäämään. Kuiskaamalla.
Insinööriliiton johtavana asiantuntijana toimiva Karjalainen on työskennellyt miehisissä piireissä. Hänen havaittiin pärjäävän mainiosti merkittävässäkin asemassa olevien herrahenkilöiden kanssa.
Hänet nimettiin setäkuiskaajaksi.
Nimityksellä viitataan 90-luvun Hevoskuiskaaja-elokuvan myötä yleistyneeseen kuiskaamisen merkitykseen.
Elokuvassa kuvailtiin luonnolliseksi hevostaidoksi kutsuttua hevosten koulutus- ja käsittelymenetelmää. Tiivistettynä se pohjautuu ajatukseen, jonka mukaan esimerkiksi kivulla pakottamisen sijaan hevosen luonnollisen olemisen ymmärtäminen ja sen mukaan toimiminen tuottaa tyydyttävämmän tuloksen niin kouluttajalle kuin koulutettavallekin.
Sen koommin on löytynyt koira-, vauva- ja muita kuiskaajia, jotka osaavat lähestyä kohteitaan taitavasti.
Vaikka vanhojen rakenteiden perintönä erityisesti johtopaikoilla nähdään edelleen paljon miehiä, ei setäily kuitenkaan selity Jenni Karjalaisen mukaan pelkästään sukupuolella. Hän sanoo pärjäävänsä setien kanssa ehkä osin siksi, että setyyttä löytyy hänestä itsestäänkin.
Eikä setyys ole välttämättä edes huono asia.
– Hyvää setäilyä sukupuolesta riippumatta on sellainen, että tekee omaa juttuansa eikä niin välitä jokaisesta pikkurisahduksesta ja siitä, että tykkäävätkö kaikki muut siitä.
Sitä voisi kutsua itsevarmuudeksikin. Huono setäily on kuitenkin toinen juttu, ja se jumiuttaa asetelmia.
– Huonoa setäilyä on sellainen, että olettaa, että koko maailma toimii niin kuin juuri minun näkökulmastani on mukavaa ja sitten närkästytään, kun kaikki eivät olekaan juuri samaa mieltä kuin minä.
Tällaisiakin henkilöitä voi kuitenkin kohdata rakentavassa hengessä. Sen Karjalainen taitaa, ja sen monet muutkin haluavat oppia.
Saatuaan kaveriltaan setäkuiskaajan tittelin hän keksi järjestää asiaa käsittelevän työpajan. Se täyttyi nopeasti. Media tarttui aiheeseen. Viime vuonna Karjalainen esitteli ajatuksiaan useamman tiedotusvälineen kanavissa.
Tänä keväänä kuiskaaminen jalostui Setäkuiskaajan käsikirjaksi. Myös ajatus on kehittynyt eteenpäin. Alkuaikojen mahtailevien ja tärkeiden setämiesten lisäksi eri setätyyppejä on syntynyt koko liuta muka-tiedostavista sedäyttäjistä runosieluisiin setäliineihin ja työelämän tekopökkelöihin.
Kattavuudessaan setälista luo vaikutelman, että ainakaan mies ei voi olla päätymättä jonkinlaiseksi sedäksi.
Kysymys on kuitenkin huumorista, vakavalla asialla vitsailusta.
Miehille ja miehiin liitettäville mielikuville naureskelu voitaisiin kokea ilkeäksi, mutta Karjalainen sanoo saaneensa negatiivista palautetta vain harvakseltaan. Valtaapitäville vinoilu koetaan hyväksyttävämmäksi kuin alistetuille ilkkuminen. Ylöspäin on sopivampaa lyödä, sanoo Karjalainen, joka astuu ensi viikonloppuna kehään nyrkkeilyn SM-karsintaturnauksessa.
– Onhan tässä sellainen punch up -asetelma. Etuoikeuksiensa kyytipojaksi pitää sen verran kestää, että joku voi sediksi kutsua.
Karjalaisen mukaan sedät eivät ole kokeneet kuiskaamista hyökkäävänä tai tuomitsevana. Päinvastoin se on herättänyt ajattelemaan.
– Sedät ovat itsekin ruvenneet pohtimaan, että käyttäydytäänkö me niin kuin mitkäkin setämiehet ja voisiko sitä parantaa.
Näitä ajatuksia on Karjalaisen tietojen mukaan pyöritelty esimerkiksi Akavan hallituksessa.
– Omissa työympyröissäni ja tuttavapiirissäni setäoletetut ovat ruvenneet miettimään, että emmehän voi olla niin, että Jenni kysyy, että kaadetaanko kahvia, kun hän on ainoa nainen paikalla.
Jenni Karjalaisen opissa ei luoda vastakkainasettelua, vaan pyritään löytämään yhteinen sävel. Setien edessä ei pidä omaksua alistettua asemaa. Ihmiset tulisi kohdata molemmin puolin ihmisinä, omina persooninaan, ei oletettujen rooliensa kautta. Setyyden voi välttää opettamalla itselleen ja hyväksymällä, että kaikki ihmiset eivät näe maailmaa samalla tavalla.
Tuo mielletään koko ajan laajemmin tärkeäksi, kun maailma ja työelämä muuttuvat. Menestyminen edellyttää erilaista toimimista kuin entisaikoina. Luova talous ei toimi samalla tavalla kuin tehtaan liukuhihnarykmentti.
– Maailma muuttuu avoimemmaksi koko ajan. On netti ja some, työtä tehdään verkostoissa. Se on iso haaste sellaiselle, joka on tottunut, että voi mököttää omassa kulmahuoneessaan ja jaella käskyjä muille. Sellainen ei oikein enää käy, Karjalainen pohtii.
Sukupuolirooleista vapautuminen on yksi osa kokonaisuutta.
– Työelämässäkin ihmiset haluavat tietää, mitä heiltä odotetaan ja mikä on heidän roolinsa. Työltä kaivataan merkityksellisyyttä ja sitä, että voi pistää omaa persoonaa peliin.
Vielä tällä hetkellä johtopaikkoja pitävät monissa tapauksissa viime vuosituhannella kannuksensa hankkineet miehet, jotka kaipaavat kuiskaamista. Karjalainen uskoo, että suunta on kuitenkin parempaan.
– Kyllähän nuoret suhtautuvat moniin asioihin paljon, paljon mutkattomammin, kuten esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin tai muista kulttuureista tuleviin. Nuorille on jotenkin luontevampaa suhtautua ihmisiin ihmisinä.