Vaikka uskon vankasti, että kaikille kannattaa olla kiva, on ikävä kyllä niin, että kaikki ihmiset eivät ole kuiskattavissa yhteistyökykyisiksi tai edes -haluisiksi. Ilmiö on harvinainen, sillä yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Tästä säännöstä myrkkysetä on poikkeus.
Myrkkysetä voi olla tietysti olla myös täti. Joka tapauksessa lajin kohtaaminen aiheuttaa yleisesti ahdistuneisuutta, hengityksen vaikeutumista ja kyynelehtimistä. Pitkäkestoinen altistuminen voi johtaa vatsakipuihin, voimakkaaseen pahoinvointiin ja jopa näön sumeutumiseen. (Vrt. Wikipedia: punakärpässieni.)
Pysyviä vammoja myrkkysedästä harvoin aiheutuu, mutta sitä on silti parasta vältellä.
Myrkkysedän esiintyvyyttä ei pidä liioitella, sillä tyyppi on hyvin hyvin harvinainen. Mistä tietää, kannattaako epäiltyä myrkkysetää yrittää ryöpätä yhteistyökelpoiseksi vai väistyä hipihiljaa takavasemmalle? Se selviää kokeilemalla.
Ensimmäisellä kohtaamisella on mahdotonta tietää, johtuvatko oireet myrkyllisyydestä vai yksinkertaisesti totaalisen epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta. Mikäli toistuvasti yrität eri tavoin parantaa vuorovaikutusta, mutta törmäät jatkuvasti ilkeilyyn, vähättelyyn ja jopa mustamaalaamiseen, on mahdollista, että vastassasi todella on myrkkysetä. Siihen eivät normaalit käytösmallit toimi, joten etäisyyden ottaminen on turvallisin ratkaisu.
Strategia:
Kaikkien ihmisten kanssa vuorovaikutus ei kertakaikkiaan toimi. Joskus se on vain hyväksyttävä. Mikäli olet varma, että vastassasi on todellinen myrkkysetä, ota välittömästi riittävä turvaväli. Syyttely ei auta, eikä ikävä kyllä edes tilanteen ratkominen asiallisella keskustelulla. Myrkkysetää ei voi faktoilla tai empatialla voittaa.
Vetäydy siis turvalliselle etäisyydelle ja jatka tarkkailua sieltä käsin. Kun pidät itsesi emotionaalisesti turvassa, voi myrkkysetään suhtautua jopa kiinnostavan viihteen lähteenä.