Entäs se tyyppi, joka sanoo olevansa feministi, mutta mansplainaa ja aliarvioi naispuoleisia kollegoitaan? Miten niiden kanssa toimitaan?
Tätä minulta kysyttiin viime keväänä parissakin setäkuiskaamisen työpajassa. Olin aluksi hiukan hämmentynyt. Ajattelin, että tällainen tyyppi varmaan tosiaan on olemassa, vaikka harva omissa setäisissä työ(markkina)ympyröissäni julistautuu feministiksi.
Nîmesin hahmon muka-tiedostavaksi sedäyttäjäksi. Arvelin, että hän on lähinnä urbaaneissa avokonttoreissa viihtyvä miesoletettu, joka ajan hengen mukaisesti kannattaa tasa-arvoa ja feminismiä, mutta jolla on silti vaikeuksia ymmärtää naisten olevan ihmisiä.
Muka-tiedostava sedäyttäjä siis pitää itseään älykkäänä ja sivistyneenä ja voi monella tapaa sitä olla. Miesoletettuna hän jää isyysvapaalle, arvostaa puolisoaan ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluu myös naisia.
Kuitenkin hän automaattisesti valikoi haastaviin tehtäviin mieluummin miehiä kuin naisia, katsoo tarpeelliseksi isällisesti opastaa toisen sukupuolen edustajia ja huomauttelee silloin tällöin hänen käytöstään typerinä pitäville naisille, ettei liika tunneperäisyys kuulu työelämään.
Setäkuiskaamisen filosofian edetessä ja laajetessa huomasin pienoiseksi kauhukseni, että aika ajoin toimin itsekin kuin mikäkin sedäyttäjä. Usein lipsahdan sedäyttelemään pienissä, arkisissa asioissa: harhaudun ajattelemaan, että miehet ovat jotenkin päämäärätietoisempia tahi tehokkaampia kuin naiset tai (apua!) olettamaan, että kahvilassa tuolia kysyvä nuori nainen on töissä siellä ja valmiina tuomaan minulle laskun.
Strategia
Oli sedäyttäjä joku muu tai sinä itse, kuiskauskohteena hän on haastava. Sedäyttäjä väittää ja usein myös vilpittömästi uskoo olevansa tasa-arvon puolella. Jos muka-tiedostavalle sedäyttäjälle huomauttaa hänen käytöksestään, on vastassa monesti vahva defenssi. Hänhän ei voi olla ahdasmielinen ja takaperoinen, sillä hän on päättänyt olla avarakatseinen ja edistyksellinen.
Kuten mahtailevan setämiehen kohdalla, ojentaminen ja nokittaminen ei muka-tiedottavan sedäyttäjän kohtaamisessa eivät auta. Setäkuiskaaja yrittää sen sijaan vedota muka-tiedostavan sedäyttäjän oletettuun älyyn ja vuorovaikutustaitoihin kysymällä, että oletko huomannut aika ajoin toimivasi tällä tavoin. Tai huomauttamalla, että joskus tuntuu hassulta, kun hän sanoo olevansa yhtä, mutta käyttäytyy toisin.
Valistuneimmat sedäyttäjät osaavat tietysti edes joskus tunnistaa itse omat tötöilynsä ja kykenevät nauramaan itselleen.
Toivoa siis on.