Kaupungin ääniä -sarjassa esitellään keväällä Helsingin SDP:n eduskuntavaaliehdokkaita. Nyt itsestään ja vaaliteemoistaan kertoo Jenni Karjalainen.
Hei Jenni, kerro alkuun jotain itsestäsi.
Olen Helsingin kantakaupungissa asuva ihmisistä ja yhteiskunnasta kiinnostunut sukkahousupyöräilijä ja setäkuiskaaja. Koulutukseltani olen valtiotieteilijä. Lukion kävin Alppilassa, peruskoulun Pitäjänmäessä. Kesäkaudet purjehdin ja etenkin talvisin viihdyn nyrkkeilykehässä. Urheiluharrastukset ovat hyvää vastapainoa yhteiskunnalliselle aktiivisuudelle. Vaikutan puolueeni eri työryhmissä ja olen oman ammattiliittoni, Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen valtuuston jäsen.
Työskentelen Insinööriliitossa johtavana asiantuntijana. Olen tehnyt tähänastisen työurani pitkälti työmarkkinakentällä, mm. SAK:ssa, Akavassa ja työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustajana.
Miksi päätit lähteä ehdolle eduskuntavaaleihin?
Olen ehdolla siksi, että minusta politiikka on aivan liian arvokas asia jätettäväksi niille, jotka rakentavat uransa ja elämänsä seuraava poliittinen askelma mielessään. Poliitikkojen vastuu yhteiskunnan kehittämisestä ja yhteiskunnallisesta ilmapiiristä on valtavan suuri. Demokratia ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitää tehdä töitä.
Mahdollisuuksien tasa-arvosta puhutaan Suomessa paljon, mutta sen antamaa lupausta ei ole pystytty pitämään. Meillä koulutus kasautuu, varallisuus kasautuu, verkostot kasautuvat, mahdollisuudet kasautuvat. Tosiasiat pitää tunnustaa – ja vaatia parempaa.
Yksi Jenni Karjalainen ei kuitenkaan maailmaa muuta, siihen tarvitaan paljon enemmän. Haluan valaa ihmisiin uskoa paremmasta ja haluan, että kaikilla on mahdollisuus opiskella, sivistyä, pohtia ja punnita maailmaa, kokea yhteiskunnan kuuluvan yhtä lailla jokaiselle.
Mihin teemoihin haluat ehdokkaana ja mahdollisesti valituksi tullessasi vaikuttaa ja miksi?
Tärkeintä itselleni on pyrkiä olemaan osa sitä muutosta, minkä haluaisin maailmassa nähdä. Politiikka tarvitsee kunnianpalautuksen, mikä edellyttää poliitikoilta itseltään vastuullista ja suoraselkäistä toimintaa.
Olen työskennellyt kymmenisen vuotta työelämän asiantuntijatehtävissä, joten työelämän sääntely, rakenteet ja toisaalta myös arki ovat teemoja, joita pidän keskeisesti esillä. Nykyään on muodikasta moittia sääntelyä ja rakenteita, kun halutaan uudistaa työelämää. Itse uskon, että työelämän pitää muuttua, mutta muutostarve on suurin työelämän arjessa. Tarvitaan parempaa johtamista, vastuuta ja vapautta oikeassa suhteessa, ihmisten motivointia, mahdollisuuksia kehittää ja käyttää omaa osaamistaan.
Koulutusmahdollisuuksissa toisille on tasoitettava enemmän tietä kuin toisille. Heikommista pitää pitää huolta. Verot on kannettava maksukyvyn mukaan. Yhteiskunnan on pidettävä kaikki mukana.
Helsingin ja metropolialueen merkitystä Suomen tulevaisuudelle ei voi vähätellä. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on päästävä eroon kaupungit vastaan maaseutu -ajattelusta. Helsinki ja pääkaupunkiseutu muodostavat kansainvälisesti merkittävän metropolialueen, jonka kehittämiseksi tarvitaan myös valtion tukea: merkittäviä investointeja, lisää raiteita ja asuntoja. Ilman vahvaa ja menestyvää metropolia Suomi käpertyy itseensä, mikä ei ole kenenkään etu.
Jenni, vaikka sinulla on kiireiset ajat edessä, millä tavalla vietät vapaapäivääsi?
Mukava ajatus, että vapaapäiviäkin olisi keväälle tulossa! Pyrin raivaamaan kalenterista aikaa läheisille, ystäville ja harrastuksille. Aina kun kerkeän, kipaisen Helsingin Tarmon salille sparrailemaan nyrkkeilykavereiden kanssa. Kesäisin arjesta irrottaa purjehdusharrastus. Jos näet sukkahousupyöräilijän viilettämässä Töölönlahden laitaa, olen todennäköisesti joko työhommissa Pasilan ja keskustan välillä tai matkalla Tarmon salille.
Mistä lukija voi seurata ajatuksiasi jutun julkaisun jälkeen?
Kirjoitukset ja some-kanavat löytyvät helpoiten verkkosivuiltani www.jennikoo.fi. Käythän myös tykkäämässä Facebookissa poliitikkosivuistani www.facebook.com/kajahtaa/
Kirjoittanut: Hanna-Maria Häkkilä