Yhteiskunta kuuluu kaikille

Kesälomakausi on päättynyt ja politiikasta kiinnostuneiden katseet alkavat kääntyä tulevaan vaalikevääseen. Hallituksen kompurointi ja tunne siitä, että yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevat ovat jäämässä talous- ja työllisyyskasvusta sivuun, on vahvistanut SDP:n asemaa gallupeissa. Hyvä niin. Olemme tehneet hyvin valmisteltuja avauksia sosiaaliturvan uudistamisesta koulutusjärjestelmän uudelleenajatteluun. Huolellinen työ kantaa hedelmää.

Yhteiskunnallinen keskustelu on kuitenkin melko rajusti jakautunut erilaisiin leireihin. Monen viesti vaikuttaa olevan, että minä olen varmuudella oikeassa ja vastaavasti vastapuoli takuuvarmasti väärässä. Ilmapiiri ei rohkaise avoimeen vuoropuheluun. Vielä huolestuttavampaa on, että poliittinen sapelinkalistelu vieraannuttaa ihmisiä yhteisestä päätöksenteosta. Syntyy mielikuva, että poliitikot vain riitelevät.

Erilaiset näkemykset kuuluvat politiikkaan. Päätökset ovat aina arvovalintoja, jotka perustuvat maailmankuviin ja käsityksiin siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Nämä käsitykset eroavat ihmisten ja puolueiden välillä. Silti eri mieltä voi olla myös vastapuolta kunnioittaen. Tämä oppi arjen tuoksinnassa usein unohtuu.

Osallistuin hiljan paneelikeskusteluun ihkaoikeiden retoriikan ammattilaisten kanssa. Samalla sain kertauksen antiikin aikojen puhetaidon kultaisista ohjenuorista. Pathos, ethos, logos, muistattehan. Hyvässä puheessa on mukana tunne, moraali ja järki.

Puheen etiikka nojaa puhujan uskottavuuteen ja perustuu Aristoteleen oppien mukaan kolmelle tekijälle. Fronesis viittaa käytännölliseen viisauteen. Puhuja tietää, mistä puhuu ja on siksi siitä kuulijoille kertomassa. Euonia merkitsee yleisön huomioimista: puhujan tehtävä on palvella kuulijoitaan, perustella heille, miksi hänen kuulemiseensa kannattaa aikaansa käyttää. Kolmas tekijä on arete, hyveellisyys. Puhujan pitää kyetä maalamaan kuva, jossa tavoitellaan yhteistä hyötyä oman edun sijaan.

Nykymaailman some-tuoksinnassa huomaan kaipaavani keskustelua, jossa yhteinen etu useammin nostettaisiin oman edun edelle. Yhteinen etu myös puhuttelee, kiinnostaa.

Yhteiskunta kuuluu meille kaikille ja kaikki on pidettävä siinä mukana. Samaan aikaan meistä jokaisella on suuri vastuu siitä, millaista maailmaa kielellä ja niihin pohjaavilla päätöksillä rakennamme.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatin Helsingin-aluesivuilla 17.9.

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *