Tuottavuus ei kepillä parane

Suomen talous ja työllisyys kohenevat, mutta työelämän kehittäminen on jumittunut, viimeksi pitkään kiistellyn irtisanomissuojan heikennyksen vuoksi. Hyvä, että sopu löytyi, mutta paremmalle otteelle olisi tarvetta ja tilausta.

Istuva hallitus on tarmokkaasti muokannut työelämän lainsäädäntöä. Työttömyysturvaa on leikattu, työaikalain kokonaisuudistuksesta on annettu eduskunnalle esitys ja työvoimapalveluita sekä työttömyysturvan velvoitteita ollaan uudistamassa tulevia maakuntia silmällä pitäen.

Irtisanomissuojan keventämistä perusteltiin työllisyyden isolla kuvalla, vaikka uudistus arvioitiin jopa pääministerin toimesta kirpuksi.

Työelämä muuttuu ja järjestelmien pitää muuttua mukana. Istuva hallitus on kuitenkin edistänyt uudistuksia etenkin työntekijöiden näkökulmasta rangaistuksin kannusteiden sijaan.

Työelämän tutkimuksessa ja kirjallisuudessa korostetaan työelämän mielekkyyttä tuottavuuden keskeisenä ajurina. Johtamisoppaissa kerrotaan, kuinka työntekijöille tulee antaa tilaa ja vastuuta. Tämä on hyvin arkista psykologiaa: jokainen tietää omalta kohdaltaan, kuinka motivoivaa komentelu on. Jostain syystä hallitus uskoo työelämää raamittavassa lainsäädännössä silti enemmän keppiin kuin porkkanaan.

Käytännön politiikan ja juhlapuheiden välillä aukeaa kuilu. Samaan aikaan kun päättäjät puhuvat Suomesta innovaatiovetoisena korkean osaamisen maana, tarkastellaan työvoimaa ikään kuin matemaattisena suureena, jota voi siirrellä sinne tänne ja jonka synnyttämän tuloksen voi aukottomasti esittää excel-taulukossa. Kilpailukykysopimuksessa sovittu 24 työtunnin vuosittainen lisäys on tästä yksi, arkijärjelle vieras esimerkki. Etenkään asiantuntijatyössä kuusi minuuttia pidempi työpäivä ei vaikuta tuottavuuteen juuri lainkaan. Kiky-väännöstä aiheutunut mielipaha voi jopa vaikuttaa – negatiivisesti.

Tuottavuuden kasvu on yhteinen huoli, jota ei työntekijöiden turvaa nakertamalla ratkaista. Todellinen kasvu löytyy korkeasta työllisyysasteesta, osallisuudesta ja innovaatioista, uudella tavalla tekemisestä. Toistaiseksi innovatiivisuus Suomessa lepää edelleen muutamien edistyksellisten yritysten varassa.

Moni taloustieteilijä on huomauttanut, ettei Suomessa vallalla olevalla työvoimakustannuksien alentamiseen ja julkisen talouden menojen supistamiseen tähtäävällä politiikalla saada aikaan suhdannekehityksen vakauttamista kummempaa. Kestävä talouskasvu vaatii tuekseen koulutusta, tutkimusta, innovaatioita ja osaamista.

Nämä puolestaan edellyttävät mahdollistavaa ja kannustavaa lainsäädäntöä työntekijöiden turvattomuutta lisäävän lillukanvarsissa näpertelyn sijaan.

Kirjoitus julkaistu Demokraatti-lehdessä 1.11.2018

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *