Tee toisin, osa 7: Insinööri

Trooppiseen maahan rakennettiin jättimäistä moottoritietä, maan ensimmäistä. Investointi oli valtava. Hankkeeseen panostettiin aikaa, rahaa ja työvoimaa ja siitä haluttiin saada irti paras mahdollinen tulos.

Tie rakentui aikataulussa. Jossain vaiheessa hoksattiin, että moottoritien pientareelle jäi pari metriä tyhjää tilaa. Voisiko sen jotenkin hyödyntää?

Mietittiin kumipuiden istuttamista. Tavallaan hyvä idea, mutta kumipuut sellaisenaan eivät riittäisi. Tarvittaisiin valtava määrä työntekijöitä kävelemään moottoritietä päästä päähän ja valuttamaan maitiaisnestettä. Ajatus tuntui työläältä, vaivalloiselta ja kalliilta.

Mietittiin aurinkokennoja. Tukisivat edistyksellistä imagoa, tuottaisivat energiaa. Kennojen asentaminen ei olisi kovin vaikeaa, mutta ylläpitäminen tuottaisi hankaluuksia. Kennot irtoilisivat ja kolhiintuisivat väistämättä. Huoltaminen olisi tolkuttoman vaivalloista, baanaa kun oli satoja kilometrejä.

Kunnes eräs rakennusinsinööri keksi: istutetaan mahonkipuita!

Ehdotukseen suhtauduttiin naureskellen. Kyseessä oli kuitenkin uusinta kehitystä ja teknologiaa edustava ja edistävä jättihanke, johon panostettiin valtavia määriä rahaa ja osaamista. Ja joku haluaa istuttaa muinaisia arvopuita? Tuntui vähän lapselliselta. Sitä paitsi puut kasvaisivat ikuisuuden, tuloja niistä ei saisi suunnilleen koskaan.

Idea kuitenkin jäi itämään. Teknisemmät ratkaisut jouduttiin yksi toisensa jälkeen hylkäämään liian kalliina tai vaivalloisina.

Lopulta päätettiin istuttaa puut, sillä johonkin maakaistale oli käytettävä.

Nyt moottoritien varrella kasvaa kilometreittäin kaunista, vehreää mahonkipuuta. Sadat kilometrit tarkoittavat tuhansia tonneja äärimmäisen arvokasta puuta. Jonka hinta vuosien varrella on vain kasvanut.

Tarinan opetus

Joskus vanha konsti on parempi ja kannattavampi kuin pussillinen uusia. Etenkin silloin, jos se löytyy oivalluksen kautta.

Uutuudenviehätys komeissa megaprojekteissa herättää mielikuvituksen hamuilemaan huipputeknologiaa edustavia ratkaisuja, vaikka voisi olla käytännöllisempää, järkevämpää ja taloudellisesti kannattavampaa tyytyä ääriperinteiseen.

Merkittäviä ehdotuksia, ratkaisuja ja päätöksiä eivät aina tee suurimmat johtajat. Rakennusinsinööri teki ehdotuksen, jonka vaikutukset näkyvät kauas tulevaisuuteen.

Ehdotuksesta näkyy insinöörin pitkä kokemus ja tietynlainen itseluottamus: hän ei ollut mukana pelkästään suunnittelemassa, laskemassa ja toteuttamassa irrallista tiehanketta, vaan ymmärsi sen merkityksen koko maalle ja tuleville sukupolville.

Tarina julkaistu keväällä 2018 Disruptioita posliinikaupassa -pamfletissa.

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *