Olen kasvanut ymmärrykseen, että olen ihminen siinä missä muutkin. Olen tehnyt asioita, jotka itseäni kiinnostavat. Olen pääsääntöisesti viihtynyt miehiseksi mielletyssä työmarkkinamaailmassa ja vapaa-ajan viettänyt seurassa, jossa tykkään olla, sukupuoleen katsomatta.
Jossain määrin olen jopa vierastanut naisyhdistyksiä – ihmismaailma ja ihmisorganisaatiot ovat kiinnostaneet enemmän.
Mutta nainen kun olen, olen tietysti tarkastellut maailmaa ja työelämää naisen silmin. En ole voinut olla huomaamatta, kuinka helposti työelämässä valumme itse tai asetamme toisia sukupuolittuneisiin rooleihin. Sellaisiin, joissa päättäväinen mies johtaa ja tunnollinen nainen korjaa jäljet. Sellaisiin, joissa dynaaminen jäbä saa ylennykset ja huolestuneen naisen ura polkee paikallaan.
Kun ryhdyin julkisesti puhumaan naisten ja miesten tasa-arvosta, sain tutustua aivan uudenlaiseen maailmaan. Sellaiseen, jossa sukupuolella todellakin on väliä. Siinä maailmassa olen yksiselitteisen nainen ja sellaisena pieniaivoinen ja tunteellinen. Selvä homma.
”Jenni, onko mieleen tullut että kenties niitä naisia johtopaikoilla on vähemmän siitä syystä että naisilla on pienemmät aivot?”
”Oletko Jenni ymmärtänyt, että feministien luonnevikoja kuvaa se, että pitävät suurempana yhteiskunnallisena epäkohtana yksittäistä liian leveästi julkisessa kulkuvälineessä istuvaa miestä, kuin suunnitelmallista, pitkäaikaista ja yksissätuumin harjoitettua ala-asteikäisen joukkoraiskausta?”
”Jenni on feministi, miesten tasa-arvosta ei niin väliä… Vai mitä Jenni?”
Tässä normaaleja, jopa sävyisiä kommentteja, joita internetissä saa osakseen, kun harhautuu kirjoittamaan tasa-arvosta tai käyttämään pahamaineista f-sanaa.
Pieniin naisaivoihini ei silti ole mahtunut, miksi epätasa-arvon kitkeminen olisi toisilta pois.
”Ai kun lutusta kun joku jaksaa vielä yrittää olla tasa-arvoinen.”
”Tuoki huora vois olla nätti jos tukka ei ois tuommonen mariaveitola-tier feministin oksennus..”
”Tän muijan some kaipais kunnon setämiesraidia.”
En halua ilakoida somen pahanolonpurkauksilla. Ei ole hyvä, että niin moni mies kaipaa vihollista, johon ahdistuksensa purkaa. Jostain tämä paha olo kertoo. Siksi sitä ei voi eikä kannata täysin ohittaa.
Ei ole hyvä asia, että yhteiskunnassamme on runsaasti ihmisiä, joilla ei tunnu olevan muuta tekemistä kuin kärppänä vahtia, mainitaanko jossain internetissä sanat tasa-arvo tai feminismi. Aggressiivinen, tietoisesti toisia loukkaava mukakeskustelu ei vaan vie yhtikäs mitään eteenpäin.
Kuiskaustaitoja tarvitaan siis kipeästi, puolin ja toisin. Tasa-arvo kun kuuluu ihan kaikille.
Jenni Karjalainen
Eduskuntavaaliehdokas
Setäkuiskaajan käsikirjan kirjoittaja