Setäkuiskaaja. Kyllä. Sellainen minä olen, ehkä tiesitte.
En pelkää tärkeitä herroja, lähestyn heitä suoraan ja välittömällä tavalla. Väännän usein vitsejä, jotka eivät aina ole kovin hyviä, mutta ainakin jään mieleen. Ja mikä tärkeintä, vitsejä vääntäessä itselläni on kivempaa. Ja kun itselläni on kivaa, olen kivempi muille, muut ovat kivoja minulle, ja niin edelleen.
Setäkuiskaamisesta kehittyi alkuvuodesta pienimuotoinen ilmiö, joka sai alkunsa Facebookin naisyhteisöstä. Tiedustelin ryhmässä, olisiko jäsenillä kiinnostusta osallistua setäkuiskaamisen työpajaan.
Olin miettinyt, vaivautuisiko kukaan tulemaan työpäivän päätteeksi Itä-Pasilaan, mutta suosio löi ällikällä. Työpajaan olisi ollut moninkertaisesti enemmän tulijoita kuin mitä kokoushuoneeseen mahtui, joten lupasin heittää kuiskauskeikkaa muillekin halukkaille. Lupasin jakaa työpajan materiaalit ja lupasin kirjoittaa aiheesta blogia. Kirjaa pyydettiin myös, mutta sellaista en luvannut – ainakaan vielä. Jatka lukemista ”Näin minusta tuli setäkuiskaaja”