Tee toisin, osa 8: Sijoittaja

Marraskuun loppu, pakkasta, loskaa ja neonvaloja messuhallissa. Start up -tapahtuma Slush oli paisunut mittoihin, joissa jokaisen itseään kunnioittavan sijoittajan, kreaajan tai kehittelijän piti näyttäytyä paikan päällä.

Kasa käyntikortteja mukanaan sijoittaja suuntasi Pasilaan. Hei hei, hi hi, hello, minä olen täältä tällaisesta yrityksestä, todella kiinnostavaa, onpa kiva tavata, sijoittaja hoki ja jakoi käyntikorttejaan oikealle ja vasemmalle. Jatka lukemista ”Tee toisin, osa 8: Sijoittaja”

Tee toisin, osa 6: Kaksi toimistotyöntekijää

Kaverukset aloittivat uusissa töissä. Hommat olivat kiinnostavia, sai olla ihmisten kanssa puheissa ja tekemisissä. Uudet työkaverit vaikuttivat tyytyväisiltä. Harva näytti kiinnittävän huomiota värillisiin viiruihin, jotka he molemmat olivat maalanneet otsaansa, silmien väliin.

Kaverukset olivat innoissaan paitsi uudesta työstään, myös uudesta aatteesta, uskonnosta, joka kehotti tekemään hyvää, uskomaan ja luottamaan jumalaan ja etsimään itseään ja tasapainoista elämää muita vahingoittamatta. Merkkinä uskostaan, hindulaisuuden krishna-suuntauksesta, nuoret olivat maalanneet otsaansa tilakan. Se osoitti heille itselleen ja muille, että he ottivat valintansa vakavasti. Jatka lukemista ”Tee toisin, osa 6: Kaksi toimistotyöntekijää”

Kaksikielisyys on rikkaus

Käväisin työviikon lopulla Hanasaaressa juontamassa kulttuurikeskuksen ja Svenska nu -verkoston seminaarin tietotyöstä: osaamisesta, elinikäisestä oppimisesta, ammattikoulutuksen tulevaisuudesta, ihmisten roolista automatisaation ja digitalisaation edetessä, sen sellaisesta.

Pakko myöntää, että vähän jännitti. Mutta mikä ilo, osallistua, käydä vuoropuhelua, vertailla Suomen ja lähimmän naapurimaamme Ruotsin kokemuksia. Tilaisuudessa, jossa jokainen sai puhua omaa äidinkieltään ja halutessaan rohjeta toista kotimaista. Jatka lukemista ”Kaksikielisyys on rikkaus”

Sujuvaa arkea setien kanssa

Jenni Karjalainen kuvailee viettäneensä paljon aikaa työssä ja harrastuksissa ”aika setäisissä ympäristöissä”. Siinä on oppinut, miten lähestyä erityyppisiä setämiehiä niin, etteivät hommat mene pään seinään hakkaamiseksi, vaan asiat sujuvat ja kaikilla on kivaa. Hänen käyntikortissaan lukee Insinööriliiton johtava asiantuntija, mutta hänet tunnetaan nykyään myös setäkuiskaajana.

Jatka lukemista ”Sujuvaa arkea setien kanssa”

Yhteiskunta kuuluu kaikille

Kesälomakausi on päättynyt ja politiikasta kiinnostuneiden katseet alkavat kääntyä tulevaan vaalikevääseen. Hallituksen kompurointi ja tunne siitä, että yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevat ovat jäämässä talous- ja työllisyyskasvusta sivuun, on vahvistanut SDP:n asemaa gallupeissa. Hyvä niin. Olemme tehneet hyvin valmisteltuja avauksia sosiaaliturvan uudistamisesta koulutusjärjestelmän uudelleenajatteluun. Huolellinen työ kantaa hedelmää.

Yhteiskunnallinen keskustelu on kuitenkin melko rajusti jakautunut erilaisiin leireihin. Monen viesti vaikuttaa olevan, että minä olen varmuudella oikeassa ja vastaavasti vastapuoli takuuvarmasti väärässä. Jatka lukemista ”Yhteiskunta kuuluu kaikille”

Pari sanaa ihmisyydestä

Kevät oli niin kiireinen, että minulla on edelleen vaikeuksia ymmärtää kesän alkaneen. Vaikka olen pitkään tehnyt töitä, joissa tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja käyn puhumassa normaalin yhteiskuntatietelijän lailla asioista, joista tiedän ja melkein yhtä sujuvasti asioista, joista en, ylitti tämän vuoden alkupuolisko kaikki aiemmat ennätykset. Juhannuksen alla tajusin, että meneillään oli ensimmäinen viikko kuukausiin, jona en ollut missään alustamassa tai paneelikeskustelemassa. Hiukan raskasta, mutta äärettömän antoisaa.

Jatka lukemista ”Pari sanaa ihmisyydestä”

Setäkuiskaamisen (väli)tilinpäätös

Kevät on ollut yhtä setäkuiskaamista. Tasa-arvo ja vuorovaikutus työelämässä puhuttavat, ja hyvä niin. Tarkoituksena oli alun perin pitää yksi työpaja Facebookin naisverkostolle, mutta homma lähti samantien niin sanotusti nextille levelille.

Olen päässyt puhumaan setäkuiskaamisesta nuorehkoille naisille, varttuneemmille herroille, viestintätoimiston väelle, insinööreille, diplomi-insinööreille, pohjanmaalaisille ja Pohjoismaisten kirjastojen keskijohdolle. Muutamasta kutsusta olen joutunut myös kieltäytymään, kun joka paikkaan ei kerkiä.

Setäkuiskaaminen lähti liikkeelle havainnosta, että tulen helposti toimeen merkittävässä asemassa olevien herrahenkilöiden kanssa ja kaverin oivalluksesta kutsua minua setäkuiskaajaksi. Mitä enemmän olen kuiskauksen filosofiaa pohtinut, sitä selvemmäksi on käynyt, ettei kuiskaaminen perusperiaatteiltaan ole sukupuolisidonnainen kysymys ensinkään. Ja tärkein kuiskauskohde jokaiselle on oma itse. Kun on kuiskannut itsensä yhteistyöhaluiseksi ja mielellään myös -kykyiseksi, on valmis lähestymään uusia kuiskaushaasteita. Jatka lukemista ”Setäkuiskaamisen (väli)tilinpäätös”