Elämää EU:ssa

Tasan kahdeksan vuotta sitten kirjoitin ensimmäistä blogiani, jonka iskevä nimi oli Ay-kesä Brysselissä. Olin tuolloin kesällä 2011 työkierrossa palkansaajakeskusjärjestöjen EU-edustustossa Finunionsissa. Opettelemassa EU-asioita, perehtymässä rakenteisiin ja prosesseihin, tapaamassa ihmisiä, kertomassa päättäjille työnantajani EU-tavoitteista – eli loppujen lopuksi lobbaamassa, minkä tajusin pienellä viiveellä.

Jatka lukemista ”Elämää EU:ssa”

EU-politiikka saa olla tylsää

”Mikä on jännittävin avaus, minkä olet EU-vaalikampanjoissa kuullut”, kyseli eräs toimittaja Twitterissä hiljan. Kenellekään ei tullut mitään mieleen. Hyvä niin.

Euroopan unioni on monen mielessä tylsä, byrokraattinen ja etäinen. Se on sikäli hassua, että EU on kaikkea muuta kuin etäinen: elämme siinä joka päivä. Suomen lainsäädännöstä merkittävä osuus perustuu suoraan unionin lainsäädäntöön.

Jatka lukemista ”EU-politiikka saa olla tylsää”

Hallitusneuvotteluissa lobbari ei ole lobbari

Lobbauksesta elää edelleen kertakaikkisen kummallisia käsityksiä. Tuorein lobbauskohu syntyi, kun hallitusohjelmaneuvottelijoiden nimet tulivat julkisuuteen. Mitä, siellähän istuu etujärjestöjen työntekijöitä! Ja vieläpä viestintätoimistojen väkeä! Tämäkö on Suomen loppu, lobbarit myyvät tuhkatkin pesästä!

Ei nyt sentään. Hallitusohjelmaneuvotteluissa ei lobata, runtata, tyrkytetä tai tuputeta, vaan määritelmänomaisesti neuvotellaan. Neuvoteltavat kysymykset pohjautuvat puolueiden hallitustunnustelijan kysymyksiin antamiin vastauksiin, jotka perustuvat puolueiden omiin ohjelmiin ja linjauksiin. Kaikki näistä ovat julkisia.

Jatka lukemista ”Hallitusneuvotteluissa lobbari ei ole lobbari”

Synkkiä aikoja

14 vuotta sitten asuin puoli vuotta vaihto-opiskelijana Amsterdamissa. Se oli ikävää, synkkää aikaa. Pari kuukautta ennen saapumistani elokuvaohjaaja Theo van Gogh oli brutaalisti lahdattu kaupungin kadulla. Van Gogh oli sitä ennen kuljeskellut vuosikausia ympäriinsä kutsumalla muslimeja termillä geitenneukers, jonka voisi korrektiutta tavoitellen kääntää vuohiinsekaantujaksi.

Jatka lukemista ”Synkkiä aikoja”

Näin ryhdyt populistiksi ja muita pelottavan toimivia vinkkejä

Kun aloin suunnitella lähteväni eduskuntavaaleihin ehdolle, aloin saada lukemattomia neuvoja, mitä pitäisi tehdä. Pitää olla uskottava, tietysti. Pitää löytää vihollinen, jota vastaan hyökätä. Ja pitää olla yksittäinen teema, jota pänkkipäisesti ajaa riippumatta siitä, miten se yhteiskuntaan kokonaisuutena vaikuttaa.

Ryhdy populistiksi, neuvoi moni. Se kuulosti kammottavalta. Yksinkertaisten ratkaisujen tarjoaminen vaikeisiin ongelmiin on mielestäni yksi politiikan suurimmista kompastuskivistä.

Jatka lukemista ”Näin ryhdyt populistiksi ja muita pelottavan toimivia vinkkejä”

Äänestäjä, vaadi parempaa

Sopimalla, ei repimällä, on työmarkkinoilla tavattu sanoa. Saman pitäisi päteä politiikkaan.

Moni on väsynyt poliitikkojen oman edun tavoitteluun ja lyhyen tähtäimen pikavoittojen maksimointiin, todelliseen tai kuviteltuun. Minäkin olen. Moni kysyy, miten poliitikot kykenevät vastaamaan maailman suuriin haasteisiin: ilmastonmuutokseen, väestön ikääntymiseen, kasvun rajoihin, yhteiskunnalliseen polarisaatioon, globaalin valtapolitiikan valtavan, todennäköisesti pysyvään murrokseen.

Jatka lukemista ”Äänestäjä, vaadi parempaa”

Iloisia ja vihaisia veronmaksajia

Olen pääsääntöisesti iloinen veronmaksaja: etuoikeutettu ja kiitollinen siitä, että olen syntynyt Suomeen. Maksan mielelläni korkeitakin veroja, jotta hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan varjella, uudistaa ja kehittää. Tyypillinen demari siis.

Tiedän kuitenkin, että suurin osa suomalaisista ei maksa verojaan hymyssä suin. Myös poliitikot tietävät tämän. Siksi ei ole ihme, että puolueet vaalien alla kilvan kertovat, kuinka heitä äänestämällä ei kenenkään tarvitse maksaa lisää.

Jatka lukemista ”Iloisia ja vihaisia veronmaksajia”

Kaupungin ääniä: sukkahousupyöräilijäksi ja setäkuiskaajaksi itseään kutsuva Jenni Karjalainen haluaa päästä eduskuntaan, jotta voi ”valaa ihmisiin uskoa paremmasta”

Kaupungin ääniä -sarjassa esitellään keväällä Helsingin SDP:n eduskuntavaaliehdokkaita. Nyt itsestään ja vaaliteemoistaan kertoo Jenni Karjalainen.

Jatka lukemista ”Kaupungin ääniä: sukkahousupyöräilijäksi ja setäkuiskaajaksi itseään kutsuva Jenni Karjalainen haluaa päästä eduskuntaan, jotta voi ”valaa ihmisiin uskoa paremmasta””