Setä ja rauha

Olen edelleen saanut huomata, että siinä missä jonkun huumorintajua setäkuiskaaja-termi kutkuttelee, tuntuu toisista sedittely turhalta tai ikävältä. Keskustelua setä-, täti, tyttö-, poika- ja pökkelötyypittelyistä voi ja kannattaa jatkaa, mutta tärkeintä on tämä: olemme kaikki ihmisiä, joilla on oikeus tulla kohdatuksi ja kohdelluksi ihmisinä.

Jatka lukemista ”Setä ja rauha”

Kuinka ihmistä lobataan

Vuosi alkaa kääntyä lopuilleen. Yhteiskuntavaikuttaminen ja lobbaus ovat puhuttaneet syksyllä enemmän kuin pitkään aikaan.

Eduskunta pääsi julkisuuteen keksimällä tuhota vierailijalistat. Seurauksena toimittajat kiinnostuivat ja allekirjoittanutkin pääsi valtakunnanjulkisuuteen pääasiassa syömällä aamupuuroa eduskunnassa entisen esimiehensä kanssa.

Sote-valmistelussa terveysjäteillä kerrottiin olevan linjat auki suoraan ministereille. Pörriäisiä oppivat paheksumaan päättäjistä kaikki.

Kilpailun vapauttaminen synnytti eri puolilla hengenahdistusta, jota vastaan kamppailtiin enemmän tai vähemmän kestävin argumentein.

Teollisuuden talousmittarit tuntuivat kummasti elävän tarkastelijasta riippuen ja etenkin neuvottelukierroksen alettua.

Mitä tästä voi päätellä? Mielestäni ainakin sen, että lobbaus on Suomessa edelleen lapsenkengissään. Meillä on havahduttu siihen, että päättäjiä kuuluu tavata ja julkisuuteen kuuluu päästä. Jos nämä näennäistavoitteet menevät itse vaikuttamistavoitteiden edelle, ei lopputulemana ole yhteiskuntavaikuttamista, vaan vaikuttamistoimenpiteiden jäljittelyä. Tämä saattaa jopa heikentää lobbaajan uskottavuutta ja sitä kautta vaikuttavuutta.

Käyn aika ajoin erilaisille tahoille kertomassa, millaista mielestäni hyvä vaikuttaminen on. Koen, että minulla on joitain eväitä aiheesta puhua, kun olen itse työskennellyt sekä lobbarina että lobattavana.

Varhaisena joululahjana paljastan keskeiset vinkit, joita auliisti kaikille yhteiskuntavaikuttamisesta kiinnostuneille jakelen.

  1. Selvitä itsellesi, mitä haluat. Varaudu siihen, että tapaamasi päättäjä jopa kysyy sinulta tätä. Vastaukseksi ei riitä, että olemme tehneet raportteja, joissa asiaa sivutaan ja niitä voi päättäjä halutessaan lukea.
  2. Muodosta kokonaiskuva siitä, missä asiat liikkuvat. Onko asiasi aivan tuore idea, josta kukaan ei vielä tiedä mitään? Mieti, kenet voisit saada innostumaan. Vai onko hanke jo virkamiesvalmistelussa? Kuka valmistelee, kenen poliittisessa ohjauksessa?
  3. Pohjusta omaa agendaasi pitkällä tähtäimellä. Viime hetken manööverit harvoin onnistuvat. Harkitsemattomilla julkisilla ulostuloilla pilaat pahimmassa tapauksessa uskottavuutesi pitkäksi ajaksi.
  4. Hanki liittolaisia. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Älä koskaan ole mustasukkainen siitä, että joku muu omaksuu viestisi. Se ei ole ideoiden varastamista, vaan merkki siitä, että vaikuttamistyösi kantaa hedelmää.
  5. Tarjoa ratkaisuja, älä ongelmia. Harva päättäjä jaksaa kuunnella marinaa, jonka ainoa viesti on se, että kaikki on huonosti. Miten asiat voisivat olla paremmin, se kiinnostaa enemmän.
  6. Vaikutusvalta ei ole matemaattinen suure. Voit olla pieni toimija ja saada silti paljon aikaan. Mitä hyödyllisempi olet, sitä vaikuttavampi. Ratkaisukeskeisyys ja rakentava asenne kantavat pitkälle.
  7. Tunne asiasi ja valmistaudu oppimaan uutta. Kukaan ei tiedä maailmasta kaikkea, et sinä, eikä päättäjä. Mitä enemmän tapaat ihmisiä asenteella, että haluat oppia lisää, sitä parempi vaikuttaja sinusta tulee.
  8. Älä koskaan valehtele. Kuten muussakin elämässä, valehteleminen on hölmöä ja siitä saattaa jäädä kiinni. Harva valhe on seuraustensa arvoinen.

Ja viimeisenä, mutta ehkä tärkeimpänä bonusneuvona:

Kohtele päättäjiä ihmisinä. Sillä sitä he ovat, usko pois. Varaudu siihen, että päättäjä ei tunne maailman kaikkia asioita läpikotaisin – senhän takia sinä olet häntä vaikuttamismielessä tapaamassa. Muista käytöstavat ja ole aina ystävällinen ja asiallinen. Mitä mukavampi ja hyödyllisempi olet, sitä varmemmin saat audienssin myös ensi vuonna.