fbpx

Kaupungin ääniä: sukkahousupyöräilijäksi ja setäkuiskaajaksi itseään kutsuva Jenni Karjalainen haluaa päästä eduskuntaan, jotta voi ”valaa ihmisiin uskoa paremmasta”

Kaupungin ääniä -sarjassa esitellään keväällä Helsingin SDP:n eduskuntavaaliehdokkaita. Nyt itsestään ja vaaliteemoistaan kertoo Jenni Karjalainen.

Jatka lukemista ”Kaupungin ääniä: sukkahousupyöräilijäksi ja setäkuiskaajaksi itseään kutsuva Jenni Karjalainen haluaa päästä eduskuntaan, jotta voi ”valaa ihmisiin uskoa paremmasta””

Eriarvoisuus ja osattomuuden tunne

Vappuna pidettiin erinomaisia puheita. Luottamus, rohkeus, oikeudenmukaisuus – perusarvomme kuuluivat puheissa kirkkaina.

Samaan aikaan, vappupäivänä Helsingin Sanomat uutisoi Taloustutkimuksen selvityksestä, jonka mukaan nukkuvien äänestäjien herääminen liikauttaisi Suomea konservatiivisemmaksi ja kansallismielisemmäksi. Otsikko maalaili dramatiikkaa: ”Edessä voi olla konservatiivinen käänne, jos nukkuvat heräävät”, aivan kuin nukkuvat äänestäjät olisivat jokin piilotettu luonnonvoima.

Todellisuus ei ole yhtä jännittävä, vaan ennemmin surullinen, mikä juttua pidemmälle lukemalla selvisi. Moni äänestämättä jättävistä kokee jääneensä muutoksesta osattomaksi, yhteiskunnan laitamille, jopa ulkopuolelle. Perinteiset arvot houkuttavat, sillä niistä löytyy edes jonkinlainen turva kiivaasti muuttuvassa maailmassa.
Jatka lukemista ”Eriarvoisuus ja osattomuuden tunne”

Kasvot peilissä: Jenni Karjalainen, 36

Kuva: Nora Vilva

Huomaan, että vanhenemisen myötä sitä tulee armollisemmaksi itselleen. Hyväksyy sen, että on vain ihminen. Vanheneminen on tosi kivaa. Jännittää paljon vähemmän, ei spennaa juuri mitään. Luottaa siihen, että elämä menee uomiaan ja itse löytää oman tiensä. Iän myötä on tullut myös kiltimmäksi. Yrittää olla se ihminen, joka haluaisi olla ja pyrkii sitä kohti.

Ihmiset tulevat koko ajan tärkeämmiksi. On ihan hyvää kehitystä huomata, ettei itse olekaan se ainoa maailmassa. On paljon arvokkaampaa ja merkityksellisempää, mitä kaikkea muuta on ympärillä ja mitä he antavat minulle ja mitä itse pystyn antamaan heille.

Jatka lukemista ”Kasvot peilissä: Jenni Karjalainen, 36”

SDP voi olla vahva uudistus- ja tulevaisuuspuolue

Viime hallituskaudella sosialidemokraatit ajoivat monessa hankkeessa eteenpäin työn ja koulutuksen liittoa.

Esimerkiksi nuorisotakuu toi alueelliset toimijat yhteen, tukemaan nuorta osaamisen kehittämisessä ja työllistymisessä. Suomi toimi malliesimerkkinä koko EU:lle ja Suomen nuorisotakuuta esiteltiin myös EU:n ulkopuolella ratkaisuna laajana globaaliin ongelmaan eli nuorisotyöttömyyteen. On suuri sääli, ettei istuva hallitus ole halunnut jatkaa nuorisotakuuta samassa mittakaavassa.

Jatka lukemista ”SDP voi olla vahva uudistus- ja tulevaisuuspuolue”

Kansainväliset järjestöt oppivat läksynsä – oppiiko maan hallitus?

Markkinavetoisen globalisaation kulta-aikana kansainväliset instituutiot opittiin tuntemaan uusliberaalin rahavallan äänitorvina. Maailmanpankki ja IMF kehottivat, aika ajoin pakottivat etenkin kehitysmaita yksityistämään julkisia toimijoita ja hyödykkeitä. Usko niin sanottuun trickle down -efektiin, jossa talouskasvu automaattisesti valuu myös köyhemmille, oli suuri.

Kansainvälisten järjestöjen toiminta herätti merkittävää vastarintaa poliittisessa vasemmistossa ja kansalaisjärjestökentällä. Nähtiin mielenosoituksia ja mellakoita. Rahavallan vastustajat vaativat, että kansainvälisen järjestelmän ja järjestöjen tehtävänä olisi yritysten sijaan tukea yhteiskuntia, kansalaisia, ihmisiä.
Jatka lukemista ”Kansainväliset järjestöt oppivat läksynsä – oppiiko maan hallitus?”

Jos SDP:n puheenjohtaja on oikeasti masinoinut tuhansia ihmisiä torille lakkoilemaan, miksi hän ei käyttäisi valtaansa useammin?

Talous on kääntynyt nousuun, työttömyys laskuun ja ensimmäistä kertaa vuosiin Suomessa keskustellaan vilkkaasti työllisyyspolitiikasta.

10 000 ihmistä kerääntyi Senaatintorille osoittaakseen mieltä työttömien puolesta, hallituksen toimia vastaan. Vastustus, jopa viha, lähti kansalaisista itsestään. Jatka lukemista ”Jos SDP:n puheenjohtaja on oikeasti masinoinut tuhansia ihmisiä torille lakkoilemaan, miksi hän ei käyttäisi valtaansa useammin?”

Metropolipolitiikkaa tarvitaan

”Kiihtyvä kaupungistuminen tiedetään maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, mutta Suomessa keskustelu on kanavoitunut maan sisäisen muuttoliikkeen keskittymisen ihmettelyyn.”

Näin todetaan mm. SAK:n ja Sitran tilaamassa, MDI-tutkimusyhtiön koostamassa metropoliraportissa, joka julkaistiin tammikuun alussa. Ja oikeaan osuu, ikävä kyllä.

Vielä viime hallituskaudella Suomessa ymmärrettiin ja tehtiin metropolipolitiikkaa. Nyt rakennetaan maakuntia ja kinastellaan siitä, suositaanko kaupunkeja vai maaseutuja. Vastakkainasettelun ajan olisi syytä olla ohi. Kestävässä metropolipolitiikassa katseet kääntyvät väistämättä tuleville hallituskausille. Jatka lukemista ”Metropolipolitiikkaa tarvitaan”

Mitä kaupungeista saa sanoa?

Kirjoitin muutama viikko sitten mielestäni melko harmittoman, yleistä yhteiskuntatieteellistä ajattelua ja kansainvälisen median valtavirtakäsitystä myötäilevän kolumnin metropolien asemasta globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Sain palautetta, josta suurin osa oli positiivista. Sain myös kuulla vahvistavani ”demareiden ikivanhaa ja vastenmielistä” erottelua maaseudun ja kaupungin välillä. En ollut tällaisesta ikuisuusprojektista aiemmin kuullutkaan. Jatka lukemista ”Mitä kaupungeista saa sanoa?”