Suomalaiset, täyttäkää maa ja pelastakaa se?

Uuden vuoden alkaessa moni tekee uudenvuoden lupauksia. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n hälyttävän raportin jälkeen entistä useampi miettii elämäntapojensa ilmastovaikutuksia. Yksi vähentää lihansyöntiä, toinen ryhtyy kokonaan vegaaniksi. Joku lisää työmatkapyöräilyä ja moni miettii, voisiko kaukomatkat korvata ilmastoystävällisemmällä lomailulla.

Uudenvuoden lupaukset ovat hauska ja hieno perinne. Parhaimmillaan ne tuottavat iloa ja hyvää oloa paitsi itselle, myös muille. Lupauksissa on sekin hyvä puoli, että niiden sisällön jokainen päättää itse. Pienet tai suuret henkilökohtaiset ilmastoteot saavat tuntemaan, että ainakin yrittää tehdä jotain yhteisen maailman eteen.

IPCC:n raportti herätti myös poliittiset päättäjät. Muistan ilahtuneeni, kun julkaisupäivänä uutisvälineet täyttyivät kerrankin ihan oikeista asioista. Ei jänkätty kuvitteellisista murheista, tuijotettu gallupeja tai kynnetty itse pedatussa sote-suossa. Puolueiden puheenjohtajat intoutuivat linjaamaan tulevaisuustavoitteita hiilinielujen kasvattamisesta tehokkaaseen liikenteeseen.

Pari viikkoa jaksettiin kantaa huolta ilmastosta, kunnes ilmestyi uusi raportti, katsaus Suomen väestökehitykseen. Katseet kääntyivät kansalliselle tasolle, alettiin kantaa huolta syntyvyydestä. Oli piinaavaa katsella ja kuunnella, kuinka poliitikot vastuullisuutta tavoitellen kertoivat, kuinka kansan pitäisi reippaammin lisääntyä, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää.

Ilmastonmuutoksen ja Suomen väestönkasvun tavoitteet osuvat kutakuinkin täydellisesti ristiin. Ei tarvitse olla ympäristötieteen erityisasiantuntija ymmärtääkseen, että yksi suomalainen kuluttaa maapallon voimavaroja moninkertaisesti enemmän kuin kansalainen kehittyvissä maissa.

Ilmastonmuutos ja väestökehitys ovat sikäli erilaiset ilmiöt, että edelliseen on yksittäisen ihmisen vaikea merkittävästi vaikuttaa ja jälkimmäinen ei yksilötasolla kuulu poliitikoille tippaakaan. Lapsia saadaan ja hankitaan eri syistä, joista yksikään ei liity poliitikkojen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.

Suomalaisen yhteiskunnan pitää toimia siten, että jokainen, joka lapsia haluaa, voi ja uskaltaa lapsia saada. Sosiaaliset turvaverkot on pidettävä kunnossa ja työelämään on saattaa lisää joustoja ja turvaa.

Ilmastonmuutos taas on kysymys, jossa yksittäisten kansalaisten teot ovat arvokkaita, mutta riittämättömiä. Tarvitsemme ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sääntelyä, standardeja ja rajoituksia, panostuksia puhtaampaan teknologiaan ja päästöttömään liikenteeseen.

Toivon, etten joudu enää kuulemaan yhtäkään keskustelua, jossa perheenperustamisiän ohittaneet herrat kannustavat kansalaisia lisääntymään. Jos ehdottavat vaikka lisää vapaa-aikaa lisääntymispuuhiin, hyvä on. Vielä parempi olisi, jos poliitikot malttaisivat pysytellä omalla tontillaan, rakentamassa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä ja etsimässä ratkaisuja yhteiskunnallisiin megahaasteisiin.

Kansalaisten lisääntymispuuhat eivät kuulu poliitikkojen toimialaan. Maailman pelastaminen tuleville sukupolville kuuluu.

Artikkeli on julkaistu Iltalehden blogissa 3.1.2018

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *