Sujuvaa arkea setien kanssa

Jenni Karjalainen kuvailee viettäneensä paljon aikaa työssä ja harrastuksissa ”aika setäisissä ympäristöissä”. Siinä on oppinut, miten lähestyä erityyppisiä setämiehiä niin, etteivät hommat mene pään seinään hakkaamiseksi, vaan asiat sujuvat ja kaikilla on kivaa. Hänen käyntikortissaan lukee Insinööriliiton johtava asiantuntija, mutta hänet tunnetaan nykyään myös setäkuiskaajana.

– Minulla oli vähän haastava tilanne erään omanarvontuntoisen sedän kanssa. Ystäväni oli huolissaan että miten siinä käy. Sanoin ystävälleni,
että juttelen tuon sedän kanssa ja kaikki kyllä järjestyy. Hän huokaisi, että: ”Totta, kun olet tuollainen setäkuiskaaja”, Karjalainen muistelee.

Tuosta huokaisusta Karjalainen keksi – selvin päin ja läpällä – järjestää setäkuiskaamisen työpajan. Metoo-keskustelu oli ottanut jo tulta alleen ja sen myötä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä tasa-arvosta työelämässä puhuttiin laajemminkin. Työpaja oli hitti. Nyt tekeillä on kirja setäkuiskaamisesta.

– En etukäteen osannut arvata, millaiseen yhteiskunnalliseen hermoon osuisin, Karjalainen sanoo.

Syitä sille, miksi setäkuiskaaminen osui ja upposi, ei tarvitse etsiä kaukaa. Työelämässä on edelleen runsaasti sukupuolittuneita rakenteita, joita Karjalainen tekee setäkuiskaamisella näkyviksi. On rooleja ja tapoja, joihin ihmisten oletetaan – ehkä tiedostamattomastikin – sukupuolensa takia istuvan. Vaikkapa, että nainen antaa tunteiden vaikuttaa työhönsä, mies ei.

– Elämme edelleen miesten rakentamassa maailmassa, jossa oletetut toimintatavat ovat miehisiä ja johtoasemissa ovat enimmäkseen sedät. Naiset törmäävät näihin rakenteisiin joka päivä, ja monet ovat turhautuneita siihen, että johtoportaassa seisoo muuri käsittämättömiä jääräsetiä, joiden kanssa tuntuu olevan vaikea löytää yhteistä kieltä, Karjalainen sanoo.

Yhteisen kielen löytämiseen avuksi tulee setäkuiskaus. Karjalainen puhuu setäkuiskaamisesta juuri edellä mainittujen sukupuolittuneiden rakenteiden esiin tuomisen vuoksi mutta huomauttaa, että kyse on oikeastaan ihmiskuiskaamisesta. Vuorovaikutustaidoista. Jokainen voi löytää itsestään setien ominaisuuksia, koska luonteenpiirteet eivät ole sukupuolisidonnaisia. Setyys on Karjalaisen mukaan itseensä uskovan ihmisen asenne.

– Tärkeintä on pyrkiä ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja erilaisia näkökulmia. Jos tahtoo olla ihminen, jonka kanssa muut haluavat tehdä yhteistyötä, kannattaa olla kiva. Kaikilla on oikeus olla oma itsensä, mutta samaan aikaan ottaa muut huomioon. Jokaisella meistä on kuitenkin halu tulla hyväksytyksi, olla arvostettu ja olla osa yhteisöä.

Kiitosta sediltä

Karjalainen kuvailee erilaisia setätyyppejä ja neuvoo, miten heidän kanssaan tulee parhaiten toimeen. Karjalainen sanoo, että niihin kannattaa suhtautua ”samalla vakavuudella kuin horoskooppeihin”. Ne eivät ole lopullinen totuus ihmisestä, eikä ihmisiä kannata kohdata olettaen heistä jotakin. Karjalainen löysi kesällä lukemastaan Minna Helteen kirjasta Järki ja tunteet hyvän ohjenuoran. – Kysy, kuuntele, älä oleta mitään. Pitää pyrkiä siihen, ettei ajattelisi vaikka jostain sedästä, että koska se on setä, se on sellainen ja tällainen eikä kuitenkaan tajua minusta mitään. Mistä voit tietää, jos et anna edes sitä mahdollisuutta? Silloin molemmat osapuolet valuvat helposti rooli- ja odotusasetelmaan, Karjalainen muistuttaa.

Kun Karjalainen on jakanut setäkuiskaamisen saloja, hän on saanut miehiltä enimmäkseen kiittävää palautetta. Moni on kokenut, että heitä vihdoinkin ymmärretään. Karjalainen arvioi, että setäkuiskaajan ”vähän kieli poskessa ja vitsin varjolla” -ote saa sedät tuntemaan olonsa turvalliseksi. Samalla setä saattaa rohkaistua keskustelemaan sukupuolittuneista rakenteista sekä ehkä huomaamaan ja korjaamaan omia vuorovaikutuksen tapojaan.

– Sukupuolesta riippumatta ihmiset menevät helposti puolustuskannalle, jos heillä on tunne siitä, että heitä komennellaan, syytetään tai arvostellaan. Silloin on hankala päästä eteenpäin, Karjalainen sanoo.

Setätyypit ja miten heitä käsitellään

Tärkeät ja fiksut sedät

Setäkuiskaaja Jenni Karjalaisen suosikki-ihmisiä ovat tärkeät ja fiksut sedät. He ovat esimerkiksi isojen firmojen toimitusjohtajia tai ministereitä. He ovat päässeet urallaan pitkälle, koska he todella osaavat asiansa. He eivät kärsi itsetunto-ongelmista ja heillä on
usein hyvä huumorintaju. Karjalaisen mukaan tärkeitä setiä ei pidä pelätä eikä pokkuroida. Tärkeässä asemassa oleva ihminen usein
odottaa, että hänen asemansa jotenkin tunnistetaan, mutta he eivät kaipaa liehittelyä tai mielistelyä. He arvostavat, kun kerrot asiasi suorasti ja selkeästi.

Mahtaileva setämies

Tämä on se tyyppi, joka tuntee tarvetta päteä ja korostaa osaamistaan ja erinomaisuuttaan. Sedän sisällä elää epävarmuus, koska hän olisi halunnut merkittävään asemaan, mutta rahkeet eivät riittäneet. Siksi hän esittää olevansa tärkeämpi kuin onkaan.

Karjalaisen mukaan tämä setätyyppi herättää kanssaihmisissä voimatonta raivoa. Tekisi mieli ojentaa ja tiputtaa heppu maan pinnalle. Karjalaisen mielestä ei kannata, sillä mahtailija tuskin oppii mitään, vaan hän voi saada vain lisää bensaa kukkoilunsa liekkeihin. Se ei juuri edistä sujuvaa vuorovaikutusta, etkä saa omia tavoitteitasi järin sulavasti läpi.

Mahtailevien setien kanssa tulee parhaiten toimeen silittämällä myötäkarvaan, kehumalla – kun olet niin tärkeä, osaava ja kokenut, niin voisitko olla tässä avuksi minulle. Karjalainen on huomannut monien naisten raivostuvan ajatuksesta, että mahtailijalle pitää antaa periksi.

Karjalainen ei tarkoita, että naisten pitää vain ryhtyä kivoiksi sedille, vaan hänestä kaikkien pitää olla kivoja toisilleen ja yrittää ymmärtää toisiaan paremmin. Hän painottaa, että setienkin pitää oppia muuttumaan.

Jurottava setä

Jurottavat sedät saattavat olla jopa mykkiä. Työelämässä heihin harvemmin törmää. Jurottaviin setiin on vaikea saada kontaktia. Se on Karjalaisen mielestä sääli, koska jurottavan kuoren alla voi piillä kultainen sydän. Setäkuiskaajan työpajoissa ilmeni, että yllättävän
monen naisen appiukko on tällainen.

Jos haluaa tutustua ja viritellä yhteistyötä jurottavan sedän kanssa, pitää vain jutella niitä näitä. Tuottaa vain puhetta, eikä edetä liian hyökkäävästi. Sedän pitää voida rauhassa olla kommentoimatta. Kun vain löpisee jotain, voi yhtäkkiä iskeä kultasuoneen.

Eräässä tapausesimerkissä miniä oli sivumennen maininnut autot mykälle appiukolleen, jonka kielenkannat oitis aukesivat. Jää murtui ja puhe
pulppusi. Karjalainen muistuttaa, että on ihmisen perustarve tuntea itsensä tärkeäksi ja osaavaksi – vaikka sitten kertomalla autoista.

Epävarma setänen

Epävarmat setäset ovat kenties kaikista setämiehistä vaikeimpia. He eivät aivan ole tehtäviensä tasalla, mutta ovat olevinaan. He eivät milloinkaan kykene myöntämään ääneen, että tarvitsisivat apua, eivätkä ihan osaa. Koska he jatkuvasti todistelevat itselleen ja muille osaamistaan, heidän käytöksensä, viestintänsä ja päätöksensä ovat poukkoilevaa sorttia.

Heidän kanssaan oleminen on raskasta, mutta heidän epävarmuutensa pitäisi kyetä huomaamaan ja toimia siten, että epävarmalle setäselle tulee
turvallinen olo – kaikki on hyvin, hän on turvassa ja asiat sujuvat. Epävarman setäsen kanssa tarvitaan tuplamäärä empatiaa, jotta pärjää, Karjalainen kiteyttää.

Teksti: Anna-Liisa Blomberg / Demokraatti
Artikkeli on julkaistu 13.9. Demokraatissa

Jakaminen parantaa maailman

2 Replies to “Sujuvaa arkea setien kanssa”

  1. Tämän blogin tekstistä tunnistan itseni mahtailevana setämiehenä, joka haluaa jakaa keskusteluissaan omia mielipiteitään ja punnita sekä muiden että omaa näkökantaansa käsiteltävissä asioissa. Tapanani on myös antaa perustelut omaan näkemykseeni ja ajaa kehitystyötä eteenpäin toteutuneiden keskustelujen pohjalta.

    Asiantuntijatyössä olen havainnut setämiesten välisen hierarkian. Itse en ole päässyt asemaan, jossa saisin päätäntävaltaa (mikä sopii juuri setämiehen kuvaukseeni), ja esimiehenäni on henkilö epävarmana setäsenä, joka ei pidä rakentavana keskusteluna nostaa mm. työnantajan lakisääteisiä velvoitteita esiin. Molemmat toimimme työsuojelun ja laadunvalvonnan parissa (hän päällikkönä, minä ylempien toimihenkilöiden edustajana, ja asiakaspalvelijana). Epäilen, että alaisena tunnen oman toimialamme vivahteet paremmin kuin toisen alan koulutuksen saanut esimieheni.

    Setämiehet ovat keskenään kilpaisilla. Erilaisia ratkaisumalleja on tullut esitettyä. Kasvokkain kahden kesken vastaukset ovat: ”Ei puututa nyt siihen”, ”Seurataan tilannetta” (ilman määrittelyä seuraamistavasta), ”Ei tuota lisäarvoa”. Ryhmässä vastaukset ovat: ”Tästä pitää keskustella”, ”Ei pystytä luomaan prosesseja, koska jokainen tapaus käsitellään erikseen.”, ”Yhden henkilön (yksin johtamani kunnossapito-osasto) takia ei muiden työtä hankaloiteta.” Selvitystyön kirjoittaminen tekstiksi on ”liian pitkää tekstiä, jota kukaan ei jaksa lukea”. Palavereissa osastojen esimiehet eivät esitä omia ratkaisumalleja, mutta esimieheni tukee yleensä poikkeavaa ratkaisua omaani nähden. Muiden osastojen tärkeät ja fiksut setämiehet eivät taas ota kantaa kokonaiskuvaan, vaan pitävät kiinni omista toimintatavoistaan, joita ei ole tarvetta muuttaa.

    Erittäin hieno blogi tuli löydettyä, joka pistää ajattelemaan omaa käyttäytymistä työyhteisössä. Oma kehittymishalukkuus on suurempi voimavara kuin työnantajan velvoitteiden toteutuminen, kun kyseessä on työelämässä jaksaminen. Vastaavien blogien lukeminen tukee ja kehittää omaa ammattitaitoa, ja haastavissa työyhteisöissä voidaan äänestää jaloillaan.

    1. Hienoa analyysia ja kiva kuulla, että blogista oli iloa! Vaikka työelämässä on paljon sukupuolittuneita rakenteita, myös tädit voivat olla setiä ja itse blogeja kirjoittaessani tajusin, että olen itsekin tietyissä tilanteissa mahtaileva setä, joskus jopa epävarma setänen. Ja joskus nainen voi olla naiselle setä… Näistä muuten lisää parhaillaan työn alla olevassa Setäkuiskaajan käsikirjassa, joka ilmestyy alkuvuodesta.

      Lämmin kiitos palautteesta <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *