Setäkuiskaamisen (väli)tilinpäätös

Kevät on ollut yhtä setäkuiskaamista. Tasa-arvo ja vuorovaikutus työelämässä puhuttavat, ja hyvä niin. Tarkoituksena oli alun perin pitää yksi työpaja Facebookin naisverkostolle, mutta homma lähti samantien niin sanotusti nextille levelille.

Olen päässyt puhumaan setäkuiskaamisesta nuorehkoille naisille, varttuneemmille herroille, viestintätoimiston väelle, insinööreille, diplomi-insinööreille, pohjanmaalaisille ja Pohjoismaisten kirjastojen keskijohdolle. Muutamasta kutsusta olen joutunut myös kieltäytymään, kun joka paikkaan ei kerkiä.

Setäkuiskaaminen lähti liikkeelle havainnosta, että tulen helposti toimeen merkittävässä asemassa olevien herrahenkilöiden kanssa ja kaverin oivalluksesta kutsua minua setäkuiskaajaksi. Mitä enemmän olen kuiskauksen filosofiaa pohtinut, sitä selvemmäksi on käynyt, ettei kuiskaaminen perusperiaatteiltaan ole sukupuolisidonnainen kysymys ensinkään. Ja tärkein kuiskauskohde jokaiselle on oma itse. Kun on kuiskannut itsensä yhteistyöhaluiseksi ja mielellään myös -kykyiseksi, on valmis lähestymään uusia kuiskaushaasteita.

Toimiva vuorovaikutus ei sinänsä ole sukupuolittunutta, mutta työelämä on. Tätikuiskaamisvinkkejä muutamat miehet kertoivat kaipaavansa etenkin neuvolassa ja päiväkodissa. Meistä jokaisella on liuta luutuneita, sukupuoliin liittyviä odotuksia ja oletuksia.

Olen esimerkiksi itse saanut usein kuulla olevani ”naiseksi suoraviivainen”. Kuitenkin satun olemaan nainen, ehkä keskimääräistä setäaivoisempi sellainen. Joku toinen voi olla ”mieheksi arka”. Hassut sukupuolittuneet odotukset rajoittavat ajattelua, tekemistä ja mahdollisuuksiamme olla ihan vain ihmisiä.

Työelämän sukupuolittuneisuus näkyy edelleen esimerkiksi siinä, keiden arvioidaan sopivan johtajiksi. Harvassa ovat yritykset ja organisaatiot, joissa ylin johto olisi tätinaisten hallussa. Siksi oikeistopopulistisen mielensäpahoittajasivuston sinänsä viihdyttävä versiointi räpätädeistä saa odottaa vielä aikoja, jolloin tasa-arvo keikahtaa sukupuolten välillä toisin päin. Itse en usko, enkä kyllä toivokaan, että tällaista aikaa tulisi.

Sellaista tulevaisuutta toivon, jossa sukupuoli tai vaikka sukupuolettomuus on työelämässä yhtä tärkeä tekijä kuin vaikka silmien väri. Tuohon maailmaan on vielä pitkä matka. Siinä välissä meidän pitää tehdä sukupuolittuneita rakenteita näkyviksi ja purkaa niitä määrätietoisesti.

Setäkuiskaamisesta saamani palaute on ollut valtaosin positiivista. Pomot ovat kehuneet, setätyökaverit ovat kehuneet, naiset ovat kehuneet, oma isä on kehunut, työkaverinkin isä oli ilahtunut, äidit samoin. Ehkä kriittisintä keskustelua on käyty samaisessa Facebookin naisverkostossa, jossa setäkuiskaustyöpajaa alun perin ehdotin: moni on kokenut setä-otsikon nimittelyksi, typeräksi ja muutama jopa feminismin vastaiseksi.

Tasa-arvon tavoittelu ei ole helppoa. Onneksi parempi maailma ei ole ainoastaan yhden setäkuiskaajan varassa. Muutakin tarvitaan, tietysti. Asennemuutosta, lainsäädäntöä.

Valtaosa blogien lukijoista ja setäkuiskaamisesta kiinnostuneista ovat tunnistaneet otsikon huumoriksi. Silti setäkuiskaamisen herättämä tulkinta-avaruus on selvästi loputon. Osa tulkinnoista on ollut niin mielikuvituksellisia, ettei oma, verrattain vilkas ajatuksenjuoksuni olisi osannut itse sellaisia kehittää.

Tällaisia:

  • Annat kuvan, että naisten pitää mielistellä miehiä.
  • Annat kuvan, että olet päässyt urallasi eteenpäin vain setien nostamana.
  • Pilkkaat setiä.
  • Pilkkaat naisia.
  • Pilkkaat niitä, jotka haluaisivat olla setiä, mutta eivät ole ja niitä, jotka ovat setiä, mutta kieltäytyvät tunnustamasta sitä.

Lisäksi toimintani yllytti oikeistopopulistisen nettisivun kirjoittamaan setäkuiskaamisesta, millä joidenkin mielestä pilasin kaikkien feministien maineen. (Itseäni juttu lähinnä hymyilytti, mutta huumorintajuni laadukkuudesta saa vapaasti olla montaa mieltä.)

Mielensäpahoittamista maailmaan mahtuu. Sanoin jo ihkaensimmäisessä setäkuiskaamisesta antamassani haastattelussa, että keskeisin tavoitteeni on lopettaa ihmisten uhriutuminen, niin naisten kuin setien. Työsarkaa selvästi jäi jäljelle.

Tärkeimpien setäkuiskaamisen ohjenuorien takana seison nyt ja aina. Ne ovat:

  • Älä pelkää, älä ylenkatso, älä suhtaudu ivallisesti tai muutenkaan omituisesti.
  • Tunne itsesi ja luota itseesi.
  • Ole suora, selkeä ja ystävällinen.

Ja lisäksi:

  • Kannattaa olla kaikille kiva.

Ei siinä sen kummempaa.

Jakaminen parantaa maailman

2 Replies to “Setäkuiskaamisen (väli)tilinpäätös”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *