Minusta tuli setäkuiskaaja sattumalta. Piti järjestää yksi puolivitsikäs työpaja, päädyin pitämään niitä ainakin pari tusinaa. Piti olla kertaläppä, päädyin kirjoittamaan kirjan.
Piti edistää tasa-arvoa ja maailmaa, jossa sukupuolella ei juuri olisi merkitystä – päädyin pahoittamaan muutamien setien mielet ja tulemaan arvostelluksi sukupuoleni kautta enemmän ja rajummin kuin koskaan ennen. (Juu, kyllä siihen tasa-arvoon vielä on matkaa.)
Kirjoittamani Setäkuiskaajan käsikirja julkaistiin jo alkuvuodesta. Sedistä olen puhunut jo vuosia – voittopuolisesti positiivisessa sävyssä.
Vietän todella paljon aikaa setäoletettujen kanssa, niin töissä kuin vapaa-ajalla. Sedät ovat enimmäkseen mainiota seuraa: kokeneita, hauskoja, fiksuja ja rentoja.
Setäkuiskaajana olen kehottanut kaikkia etsimään sisäistä setäänsä. Sellaista, joka luottaa itseensä eikä hätkähdä jokaista risahdusta. Vastaavasti olen neuvonut taltuttamaan toisenlaista sisäistä setämiestä, sitä, joka närkästyy, jos maailmankaikkeus ja muut ihmiset eivät toimi juuri niin kuin itse olettaisi ja toivoisi.
Sedistä ja setämiehistä puhutaan paljon. Viime aikoina olen enenevässä määrin alkanut miettiä, voiko termiä ”setä” edelleen ylipäätään käyttää myönteisessä tai edes neutraalissa mielessä. Oma osansa pohdinnassani on blogin aktiivisilla lukijoilla, joista jotkut säännönmukaisesti hurjistuvat sukupuolittavaksi koetun setä-sanan käytöstä.
Onko sedistä puhuminen yksiselitteisesti huono asia, yhtä lailla kuin alentava tytöttely?
Sanoja voi käyttää monissa eri merkityksissä. Vähättelevä setämiehittely ei ole juuri vähättelevää tytöttelyä kummoisempaa. Toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä ei pidä vähätellä tai leimata. Tämä on aivan selvä asia.
Sedän kohtalo ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen.
Samaan aikaan kuin setämiehittelyä kritisoidaan, käytetään setä-termiä ahkerasti ja monesti myös iloisesti, jopa riemulla.
Tuttavani raportoi hiljan listanneensa setäporukalla kanssa setämiesten ylivertaisia ominaisuuksia:
- Charmantti setämies voi hyvinkin olla kovaa valuuttaa maailmalla à la George Clooney ja Sean Connery.
- Setämies on itsevarma, kokenut ja puhelias.
- Setämies ei hätkähdä mistään.
- Setämiehessä näkyy elämän karheus ja eletty elämä. Finninaamassa näkyy vain finnit.
Tältä pohjalta olen valmis julistamaan setämiehen aikakauden edelleen jatkuvan. Ja aion kannustaa jatkossakin kaikkia, myös naisia ja ”finninaamoja”, omaksumaan itseensä setyyden jaloimmat piirteet.
Niistä huonommista taas kannattaa kaikkien, niin setien, tätien, tyttöjen, poikien kuin välimuotojenkin, pyrkiä hankkiutumaan eroon.
.Kirjoitus on julkaistu Iltalehden blogeissa 27.10.19
Jos joku naisvaltaisen alan ammattiliitossa työskentelevä mies kutsuisi itseään tyttökuiskaajaksi samaan tyylin, kuin sinä itseäsi setäkuiskaajaksi, niin pitäisitkö sitä negatiivisena? Siis niin, että tämä tyyppi huomioisi tyttöyden hyvät ja huonot puolet ja kannustaisia tyttöjä ja kaikkia muitakin pääsemään niistä huonoista eroon.
Oletan, että tämä olisi yhtä hankala asetelma kuin kirjoittaa blogia otsikolla Mitä nainen tekisi – siis siten, että blogi olisi hauska. (Kirjoitin joskus Mitä mies tekisi -sarjaa, joka löytyy täältä sivuilta.)
Kysymys on tietysti hypoteettinen, mutta lienee yhdentekevää, pitäisinkö juuri minä tällaista termiä negatiivisena. Luulen, että pitäisin sitä vähintään outona ja olen melko varma, että se herättäisi paheksuntaa.
Miksi? Koska näin sukupuoliroolit ja sukupuolittuneet asetelmat toimivat.
Pahoittelut vastauksen viipymisestä. Kirjassani aiheesta lisää 😉
Esimerkiksi yksi huono puoli, johon olen itse monissa tytöissä törmännyt on heidän seksistinen asenteensa tasa-arvoon, aivan kuin se koskisi vain naisia. Mielestäni tällaisesta asenteesta olisi monien tyttöjen hyvä päästä pois. Olisi hyvä, jos joku alkaisi tällaisesksi tyttökuiskaajaksi ja jakaisi ohjeita miten erityyppisten tyttöjen kanssa tulee toimeen, kun onhan heitäkin erityyppisiä.