Kilpailukiellot pesiytyivät suomalaiseen työelämään

Rekrytointiprosessin päätteeksi insinööri saa eteensä työsopimuksen. Ei muuta kuin nimi alle ja työt voivat alkaa. Harva kyseenalaistaa tässä vaiheessa työnantajan ehdotuksen, vaikka välillä pitäisi. Moni nimittäin päätyy allekirjoittamaan sopimuksen, jossa samalla sitoutuu olemaan vaihtamatta kilpailevalle työnantajalle, jopa sakon uhalla.

Suomen työmarkkinoiden jäykkyyksistä puhutaan paljon. Aivan liian usein kuitenkin keskitytään kurmottamaan työttömiä tai vaatimaan työntekijän turvan purkamista. Yksi tehokas keino työmarkkinoiden toimivuuteen on kilpailukieltosopimusten rajoittaminen.

Jatka lukemista ”Kilpailukiellot pesiytyivät suomalaiseen työelämään”

Mitä mies tekisi, osa 9: Toimitusjohtaja

Vastavalmistuneena kauppatieteilijänä toimitusjohtajalla oli ongelma. Hänellä oli mielestään hyvä bisnesvainu, mutta häntä eivät juuri kiinnostaneet organisatoriset rakenteet tai yritysten prosessikaaviot. Hänen it-taitonsa eivät olleet kummoiset, jo word tuotti tuskaa, excelit ja powerpointit olivat mahdottomuuden rajoilla. Hän kärsi merkittävästä auktoriteettikammosta ja koki olevansa suorastaan allerginen kansainvälisten konsernien vakiintuneille työtavoille – tai no, vakiintuneille työtavoille ylipäätään.

Toimitusjohtajalla oli vain yksi vaihtoehto: oli perustettava oma yritys.

Mainosalalla meni tuolloin lujaa. Se vaikutti luovalta, eteenpäinmenevältä ja tuottoisalta bisnekseltä. Mainonnassa on kyse ihmisten vakuuttamisesta viestinnän keinoin, toimitusjohtaja järkeili, siinä hän voisi olla hyvä.

Toimitusjohtaja päätti perustaa mainostoimiston. Kaupparekisteriin merkittiin uusi yritys, viestintätoimisto, koska toimitusjohtaja ei tullut ajatelleeksi, että näillä kahdella voisi olla jotain eroa.

Viisitoista vuotta myöhemmin toimitusjohtajan luotsaama yritys on laajentunut kansainväliseksi konserniksi, joka takoo merkittävää tulosta. Toimitusjohtajan it-taidot ovat edelleen heikot. Siksi hänellä on liuta alaisia, jotka pitävät huolen exceleistä ja muusta vaivalloisesta. Prosessi- tai organisaatiokaavioita ei yrityksessä ole.

Mitä mies tekisi, osa 8: Vaikuttaja

Vaikuttajan ura eteni raketin lailla. Hänet valittiin nuorena oman puolueensa keskeiseen ja vastuulliseen tehtävään, mistä hän eteni nopeasti ministerin erityisavustajaksi.

Hallitustyöskentelyn jälkeen verkostot olivat kunnossa ja edellytykset lobbariksi erinomaiset. Edunvalvontahommissa asiantuntijan titteli vaihtui nopeasti päälliköksi. Alaisia ei ilmaantunut, mutta ei vaikuttaja niitä varsinaisesti kaivannutkaan. Päällikkönä vaikuttajalle tarjoutui mahdollisuus vaikuttaa suoraan johdon alaisuudessa – tai no, suoraan johtoon.

Tyypilllinen prosessi eteni suunnilleen näin:

Toimiston naiset tekivät huolellista työtä, jossa punnittiin strategiset tavoitteet, risteävät intressit, perinteet ja vastuulliset linjaukset yhdeksi maltilliseksi ja seikkaperäiseksi kokonaisuudeksi. Kokonaisuudesta tuppasi tulemaan puuduttava, epäkäytännöllinen ja kiusallisen epädynaaminen.

Kun vaikuttaja sai esityksen pöydälleen, hän karsi siitä pois kaksi kolmasosaa ja lisäsi muutamat rivit omasta mielestään tärkeitä tavoitteita. Organisaation ylin johto kuittasi yleensä vaikuttajan muokkaaman esityksen sellaisenaan. Kas näin organisaatiolla oli uusi, dynaamisempi tavoiteasetanta.

Vielä yksinkertaisempia olivat yhteiskunnalliset töpinätilanteet, joissa ministerit tiedottavat, virkamiehet ahertavat, erityisavustajat sukkuloivat ja kaikenkarvaiset lobbarit tuuttaavat sanomaansa.

Muiden touhottaessa vaikuttajalla oli tapana nojata taaksepäin työpaikan kahvihuoneessa ja todeta rennosti:

– Jos pallo on joka tapauksessa vierimässä maaliin, miksi meidän tarvitsisi tehdä mitään.

Hämmästyttävän usein hän oli oikeassa.

Mitä mies tekisi, osa 7: Sijoittaja

Sijoittaja on sopinut  jo pari viikkoa aiemmin lounastapaamisen, mutta pahaksi onneksi hän herää sovittuna aamuna väärässä kaupungissa ja jäätävässä krapulassa. Lounaspaikkakin on jäänyt päättämättä. Hän lähettää lounasseuralleen viestin, jossa kuvaa lyhyesti tilanteen ja ehdottaa tapaamista Rautatientorilla, koska ”siihen saa kätevästi jätettyä auton ja siirryttyä ravintolaan”.

Jatka lukemista ”Mitä mies tekisi, osa 7: Sijoittaja”

Jos SDP:n puheenjohtaja on oikeasti masinoinut tuhansia ihmisiä torille lakkoilemaan, miksi hän ei käyttäisi valtaansa useammin?

Talous on kääntynyt nousuun, työttömyys laskuun ja ensimmäistä kertaa vuosiin Suomessa keskustellaan vilkkaasti työllisyyspolitiikasta.

10 000 ihmistä kerääntyi Senaatintorille osoittaakseen mieltä työttömien puolesta, hallituksen toimia vastaan. Vastustus, jopa viha, lähti kansalaisista itsestään. Jatka lukemista ”Jos SDP:n puheenjohtaja on oikeasti masinoinut tuhansia ihmisiä torille lakkoilemaan, miksi hän ei käyttäisi valtaansa useammin?”

Mitä mies tekisi, osa 6: Puheenjohtaja

Puheenjohtaja oli kyllästynyt. Hän oli kyllästynyt katsomaan omaa naamaansa televisiosta ja kyllästynyt pitämään samoja puheenvuoroja vuodesta toiseen, kokoushuoneiden ja seminaarisalien vaihtuessa ympärillä.

Nuorena puheenjohtajalla oli näkemys ja draivia. Mutta kun asiat toistuivat samanlaisina riittävän kauan, niistä katosi mielenkiinto. Jatka lukemista ”Mitä mies tekisi, osa 6: Puheenjohtaja”

Työllisyyspolitiikkaan tarvitaan Suomen malli

Vuodenvaihteessa voimaan tullut aktiivimalli on herättänyt kansalaiset, työttömät ja työntekijät. Lakimuutosta vastustava kansalaisaloite on kerännyt jo yli 130 000 allekirjoitusta. Monien muiden ammattiliittojen tavoin Insinööriliitto on kannustanut jäseniään tukemaan aloitetta.

Media on ansiokkaasti avannut aktiivimallin taustoja ja etenkin inspiraationlähteenä ollutta Tanskan mallia. On havaittu Tanskan panostavan työvoimaviranomaisten resursseihin kymmenkertaisesti Suomea enemmän, samoin kerrottu Tanskan edellyttävän työttömiltä toimia työttömyysturvan vastineeksi. Toisaalta olemme saaneet lukea tarinoita, joiden mukaan Tanskan malli tuntuu raskaalta ja jopa ylimitoitetulta (esim. Helsingin Sanomat 23.1.). Jatka lukemista ”Työllisyyspolitiikkaan tarvitaan Suomen malli”

Mitä mies tekisi, osa 5: Ekonomisti

Ekonomisti siirtyy työelämään suoraan koulunpenkiltä. Häntä hämmästyttää touhotuksen määrä, jolla asioita niin sanotuissa oikeissa töissä tehdään.

– Yliopiston ainejärjestökin joutuu laatimaan toimintakertomuksen, mutta ei kukaan siihen oikeasti aikaa käytä, nuori ekonomisti ihmettelee, ääneen.

Ylipäätään työelämässä puuhataan ekonomistin mielestä ihmeen paljon asioita, joita kenenkään ei välttämättä tarvitsisi tehdä. Jatka lukemista ”Mitä mies tekisi, osa 5: Ekonomisti”

Mitä mies tekisi, osa 4: Opiskelija

Oikeustieteiden opiskelija on nuori, itsevarma ja hyvännäköinen. Hän on saanut maansa EU-puheenjohtajakaudella vastuullisen tehtävän toimia EU-maiden päämiesten, ministereiden ja jäsenmaiden delegaatioiden johtajien henkilökohtaisena avustajana.

Opiskelija istuu mustan Fiatin etupenkillä, kun auto kaartaa lentokoneen vierelle ja noukkii kyytiinsä edustajan kylmästä pohjoisesta maasta. Matkalla hotellille on aikaa puhua edustajan kanssa politiikasta. Jatka lukemista ”Mitä mies tekisi, osa 4: Opiskelija”

Metropolipolitiikkaa tarvitaan

”Kiihtyvä kaupungistuminen tiedetään maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, mutta Suomessa keskustelu on kanavoitunut maan sisäisen muuttoliikkeen keskittymisen ihmettelyyn.”

Näin todetaan mm. SAK:n ja Sitran tilaamassa, MDI-tutkimusyhtiön koostamassa metropoliraportissa, joka julkaistiin tammikuun alussa. Ja oikeaan osuu, ikävä kyllä.

Vielä viime hallituskaudella Suomessa ymmärrettiin ja tehtiin metropolipolitiikkaa. Nyt rakennetaan maakuntia ja kinastellaan siitä, suositaanko kaupunkeja vai maaseutuja. Vastakkainasettelun ajan olisi syytä olla ohi. Kestävässä metropolipolitiikassa katseet kääntyvät väistämättä tuleville hallituskausille. Jatka lukemista ”Metropolipolitiikkaa tarvitaan”