Yhteiskunnalliset haasteet ratkaistaan kaupungeissa

Kaupungistuminen, ilmastonmuutos, digitalisaatio, ikääntyminen. Tuttuja termejä yhteiskunnallisesta keskustelusta, megatrendejä. Mitä ne tarkoittavat poliittiselle liikkeelle, miten niihin vastataan? Sosialidemokraattiset vastaukset löytyvät arvopohjastamme.

Maailman kattavista muutosvoimista yksikään ei kysy saapumiselleen lupaa, ne ovat jo täällä. Suomen kannalta avainasemassa on Helsinki, ainoa oikea metropolimme. Jatka lukemista ”Yhteiskunnalliset haasteet ratkaistaan kaupungeissa”

Ulkomaiselle työvoimalle yhdenvertaiset ehdot

Pääkirjoitus (HS 4.10.) käsitteli työvoiman liikkuvuutta ja työvoiman saatavuusharkintaa asialliseen ja tasapainoiseen tyyliin. Kiitos siitä.

Julkisessa keskustelussa usein sekoittuu, keitä tarveharkinta koskee ja keitä ei. Esimerkiksi insinööri luetaan yleensä eri­tyisosaamista vaativaksi asiantuntijatehtäväksi, joka ulkomaa­laislain mukaan ei kuulu tarveharkinnan piiriin.

Kysymys siitä, onko tarveharkinta tätä päivää, on oma keskustelunsa, jota on tärkeää käydä. Tulevaisuudessa teknologia toivottavasti ratkaisee osan työvoiman tarpeen ja tekijöiden kohtaantoon liittyvistä haasteista, ja byrokratiaa saadaan merkittävästi vähennettyä. Jatka lukemista ”Ulkomaiselle työvoimalle yhdenvertaiset ehdot”

Sääntely on ystävä

Vielä vuosi sitten vaikutti siltä, että joka toinen valtakunnassa järjestetyistä seminaareista käsitteli digitalisaatiota. Tuota ilmiötä, joka muuttaa kaiken: talouden, työmarkkinat, ihmisten keskinäiset suhteet, tavat olla, ajatella, ansaita.

Kaikki, mikä on digitalisoitavissa, digitalisoidaan, sanotaan. Uskon, että näin on: eri asia, millä aikajänteellä. Vaikka prosessointiteho teknisesti tuplaantuu parin vuoden välein, aiheuttavat ihmisaivot tässä ihmisten tekemässä maailmassa kitkaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Jatka lukemista ”Sääntely on ystävä”

Työvoimapalveluja tuunaamassa

Maan hallitus kokoontuu ensi viikolla budjettiriiheen päättämään, mihin julkisia varoja ensi vuonna käytetään. Talouden vire on merkittävästi parempi kuin vuosiin ja työllisyys näyttää hiljalleen kohenevan. Silti tarvitaan lisätoimia.

Työelämä muuttuu, työt irtoavat ajasta ja paikasta. Elinkeinorakenteen murros muovaa työmarkkinoita uusiksi. Työurat muistuttavat enemmän palasista muodostuvaa mosaiikkia kuin entisaikojen monoliittia, jossa samalla työnantajalla työskenneltiin työuran alusta loppuun.

Muutosvoimien puristuksessa on erityisesti julkinen työvoimahallinto. Siihen ovat koko lailla tyytymättömiä kaikki, työnhakijoista työnantajiin. Mikä siis neuvoksi? Jatka lukemista ”Työvoimapalveluja tuunaamassa”

Toivotaan, toivotaan

Työttömät pakotetaan tehtailemaan hakemuksia. Työttömyysturvan menettää, jos työtön harhautuu itse aktivoitumaan ilman viranomaisen ohjaamia aktivointitoimenpiteitä. Kaikki työttömät haastatellaan kolmen kuukauden välein. Digitaalisella työmarkkinatorilla ratkaistaan Suomen kohtaanto-ongelmat.

Työvoimapolitiikassa tapahtuu nyt niin paljon, että monella asiantuntijallakin on vaikeuksia pysyä perässä. Työryhmien raportteja ja selvityksiä on tehtailtu työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi kolmessa muussakin ministeriössä. Huoli on yhteinen ja ymmärrettävä. Työllisyys näyttää hiljalleen kohentuvan, mutta suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus on pitkälti kiinni siitä, että vielä useampi saadaan kiinni työelämään ja kasvattamaan veronmaksajana yhteistä pottia. Jatka lukemista ”Toivotaan, toivotaan”

Työvoimapolitiikan työkaluja roskiin

Työvoimapolitiikka on harvan mielestä maailman innostavin tai nykyaikaisin politiikan ala. Työvoimapalveluissa pyöritellään papereita ja täytellään lomakkeita. TE-toimiston tädit ja sedät eivät ymmärrä maailman menosta, työtöntä hyppyytetään luukulta toiselle. Työttömyysturva meni, kun täytti lomakkeen väärin. Kuulostaako tutulta?

Nyt hallitus on tarttunut toimeen ja päättänyt soten siivellä uudistaa tämän kaiken. Ajatus on periaatteessa hyvä: työvoimapalvelut ovat selvästi jääneet jälkeen työmarkkinoiden muutoksesta. Kasvupalveluiden nimellä kulkevan uudistuksen myötä työllisyys- ja yrittäjyyspalvelut annetaan kaikkinensa maakuntien hoidettavaksi.

Tässä ollaan tekemässä iso virhe, jota on vaikea perua. Työvoimapolitiikalla on tähän asti pyritty ja jossain määrin onnistuttu tasaamaan suhdanteista johtuvia vaihteluja; panostamaan valtion tasolla sinne, missä panoksia eniten tarvitaan. Jatka lukemista ”Työvoimapolitiikan työkaluja roskiin”

Hyvät asiat ovat hyviä, huonot huonoja

Euroopan komissiolta odotetaan tänään EU:n tulevaisuusasiakirjaa. Unioni on valtaisassa muutospaineessa. Talouskasvu pysyy vaimeana ja populismi nostaa päätään eri puolilla maailmaa. Nyt jos koskaan tarvittaisiin näkemystä, suuntaa, valintoja ja päätöksiä siitä, mitä Euroopassa halutaan tehdä ja mihin suuntaan unionia halutaan rakentaa.

Vuosi 2016 jäi monen mieleen annus horribiliksena. Taloudellisen epävarmuuden ja yleisen turvattomuuden seurauksena britit äänestivät itsensä ulos EU:sta ja amerikkalaiset valitsivat presidentikseen henkilön, joka ei ainakaan edusta perinteistä poliittista eliittiä, omintakeista bisneseliittiä kylläkin. Epävarmuuden tunnetta lisäsivät eri puolilla Eurooppaa tapahtuneet terrori-iskut, jotka yhä laajempaa valtaa tavoittelevat ja demokratiaa vieroksuvat johtohahmot maailmalla osaavat taitavasti hyödyntää. Jatka lukemista ”Hyvät asiat ovat hyviä, huonot huonoja”

Tylsästä työllisyydenhoidosta

– Älä kirjoita työllisyydestä, se on niin tylsä aihe, sanoi nuorempi kollega, kun kerroin rustaavani blogia. Näin taitaa ajatella myös maan hallitus, joka näyttää mieluiten askaroivan erilaisten palvelumarkkinoiden luomisessa työllisyydenhoidon jäädessä yhä pahemmin retuperälle.

Vuodenvaihteessa talousmittarit värähtivät vihdoin hiukan parempaan. Myös joulun alla julkaistut marraskuun luvut osoittivat työttömyyskehityksen taittuneen. Korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvu on pysähtynyt.

Hyvänlaatuinen kehitys ei kuitenkaan saa antaa unohtaa, että työttömyysluvut ovat edelleen karut. Työttömiä työnhakijoita on Suomessa on 328 500, joista yli 46 000 korkeasti koulutettuja. Vaikka insinöörien työttömyys on vuodessa alentunut parilla prosenttiyksiköllä, on insinöörejä työttömänä marraskuun lukujen mukaan 6 635. Jatka lukemista ”Tylsästä työllisyydenhoidosta”

Mikä ei tapa, ahdistaa

Joitakin vuosia sitten Euroopassa oli yksi suuri kriisi, eurokriisi. Mieleen on jäänyt suomalaisen ykkösrivin ekonomistin luento, jossa käytiin asiantuntevasti läpi yhteisvaluutan tunnetut valuviat ja tarvittavat rakenteelliset uudistukset.

Suomen ekonomisti asemoi osaksi kurinalaista taloudenpitoa korostavaa, Saksan johtamaa rintamaa. Pohjoismaita edustavalle kuulijakunnalle pitämässä esityksen hän päätti sanojensa mukaan vanhaan suomalaiseen sananparteen: ”Mikä ei tapa, vahvistaa.”

Tässä kohtaa oli pakko kertoa faktat muuten taitavalle taloustietäjälle, ettei sananlasku edustanut vanhaa kalevalaista kansanperintöä, vaan oli laina synkistelyyn ja yleiseen mahtipontisuuteen taipuvaiselta saksalaisfilosofilta Friedrich Nietzscheltä. Sekaannus taisi omalta osaltaan todistaa, että suomalaista saksalainen mielenmaisema viehättää, etenkin talouspolitiikassa. Ordnung muss sein!

Synkkiä aikoja on tosiaan koettu. Vaikeuksien vahvistavasta vaikutuksesta en ole vakuuttunut. Talouskriisin rinnalle on Suomessa kehittynyt pitkittyvä työllisyyskriisi. Pian saattaa olla käsissä täysmittainen demokratiakriisi, jollaisia muissa länsimaissa jo nähdään. Ja kun kriisi on päällä, toimitaan, kuten ihminen tiukassa paikassa toimii: hetki kerrallaan, kädestä suuhun, tulevaisuutta sen pidemmälle suunnittelematta.

Suomessa valtiontaloutta viilaillaan mallilleen sieltä täältä leikkaamalla. Julkisia palveluita tehostetaan luomalla uusi hallinnollinen väliporras, maakunnat. Tekemistä riittää, mutta horisontti sen kun hämärtyy.

Tutkimus- ja kehityspanoksissa on tuoreimpien tilastojen mukaan valuttu alle kolmen prosentin. Tulevaisuudenusko rapautuu, investoinnit antavat odottaa itseään. Sivumennen sanoen myös Saksa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi tai Tanska, on jäänyt TKI-panoksissa kolmen prosentin heikommalle puolelle. Globaalia kärkeä edustavat yli neljän prosentin ponnistaneet Etelä-Korea ja Israel.

Taustaltaan eteläkorealainen ekonomisti Ha-Joon Chang vieraili syksyllä Suomessa hämmästelemässä, mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa.

”Kun kuulen pohjoismaalaisten puhuvan mallinsa hylkäämisestä, pimahdan”, Chang sanoi. Hän ei voinut käsittää esimerkiksi keskustelua työttömyysturvan leikkaamisesta kilpailukyvyn parantajana. ”Eivät ongelmanne mitenkään voi johtua työttömyysturvasta, eihän sitä toissavuonna keksitty?” Chang ihmetteli.

Changin mielestä Suomessa näperrellään hyvinvointivaltion heikentämisen parissa, kun olisi tuhannen taalan paikka hyödyntää historiallisen halpaa velkarahaa ja hyödyntää sitä panostamalla esimerkiksi vihreään talouteen ja tulevaisuuden teknologiaan.

”Aiotteko kilpailla palkoissa kiinalaisten kanssa ja laskea niitä 85 prosentilla? Seuraavaksi kilpailette ehkä etiopialaisten kanssa? Ette voi tehdä niin. Tarvitsette osaavaa työvoimaa, insinöörejä, infrastruktuuria, koulutusta.”

Tätä kaikkea meillä on, ainakin toistaiseksi. Nämä kaikki ovat Suomen kaltaisessa harvaan asutussa syrjäisessä maassa saavutuksia, eivät mitään itsestäänselvyyksiä.

Saksalaisia emme ole, kiinalaisiksi emme halua tulla – olkaamme siis suomalaisia, omia vahvuuksiamme vaalien.

Jenni Karjalainen
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies

Julkaistu Insinööri-lehdessä 15.11.2016

Insinööri ja osaamisen ihme

Isoisäni oli insinööri. Hänellä oli vanha Datsun, joka osasi hämmästyttäviä temppuja. Auto kiihdytti hiekanjyvän yli ja kaasutti läpi kuralätäkön. Ei se ihan Ritari Ässän auto ollut, mutta lapsen mielikuvituksessa melkein.

Isoisällä oli myös tyhjältä näyttävä taikalaatikko, jonne vain hän sai ilmestymään Vicks-kurkkupastillin. Joskus teininä löysin laatikon ja yritin temppua itse, mutta en osannut.

Insinöörit ovat aina olleet minulle mysteeri. He ovat ihmeellisiä. He tietävät, miten asiat toimivat, purkavat koneita ja kasaavat niitä.

Insinööri ymmärtää, mikä on derivaatta ja mitä sillä tehdään. He osaavat paitsi laskea, myös tehdä asioita, jotka oikeasti toimivat. He suunnittelevat itsestään kulkevia autoja ja 3D-tulostimia, analysoivat virtaukset ja vasteet sekä valjastavat molekyylit ja mutterit tehokkaaksi tuotantoprosessin osiksi. Kun muut vouhkaavat digitalisaatiosta ja esineiden internetistä, insinööri kohauttaa olkiaan: onhan noita antureita suunniteltu ja asennettu jo vuosikymmeniä.

Vuosituhannen taite oli Suomessa insinöörien kulta-aikaa. It-ala kasvoi, Nokia kasvoi. Insinöörit kehittivät uusia tuotteita, palveluita ja ratkaisuja. Pieni maa ponnisti insinööriosaamisellaan maailman huipulle.

Nyt Suomella eikä insinööreillä mene kovin hyvin. Taloudessa näkyy vain pienenpieniä kasvun merkkejä, eikä vienti meinaa lähteä vetoon millään. Julkisuudessa suuret it-yritykset eivät näy enää innovaatioilla ja osaamisella, vaan irtisanomisilla. Insinöörejä on työttömänä Suomessa yli 7 000.

Mikä vielä huolestuttavampaa, työttömistä insinööreistä melkein neljännes ei usko työllistyvänsä enää koskaan. Arvelevat, että osaaminen on vanhentunut, osaamista vastaavaa työtä ei löydy.

Samaan aikaan työelämä täyttyy palavereista, esitteistä, twiiteistä, sloganeista, seminaareista ja niistä tehdyistä vetävistä videokollaaseista, joita voi jakaa eteenpäin internetissä. Mihin ne liittyvät? Mihin ne johtavat? Olemmeko siirtyneet aikaan, jossa suunnittelulla, prosessilla, lopputuloksella tai aidolla osaamisella ei ole enää väliä?

Elämme muutenkin kummallisia aikoja. Yhdysvaltain presidenttiehdokkaana kekkaloi viihdemoguli, jonka menestys perustuu häikäilemättömään totuuden muunteluun. Kotimaassa harva tuntuu arvostavan pitkäaikaista kokonaisetua – oma profiloituminen ja lyhyen tähtäimen osaoptimointi painaa vaakakupissa enemmän. Monimutkaistuvassa maailmassa tuntuu pärjäävän se, joka kehtaa laukoa kärjekkäimmät yksinkertaistukset.

Insinööri etsii ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin. Poliitikot kehittävät vastauksia kysymyksiin, joissa itse ongelma on harmillisen usein jäänyt tunnistamatta.
Tämä aika suorastaan huutaa insinöörejä takaisin. Kaikkien osaaminen on saatava käyttöön. Etenkin heidän, jotka oikeasti asioita osaavat.

Jenni Karjalainen
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies

Julkaistu Insinööri-lehdessä 3.10.2016