Asiat voi tehdä fiksusti

Yhteiskunnallinen megatrendi on helppo tunnistaa. Muutoksen ylle liimataan nimilappu, siitä järjestetään seminaareja ja konferensseja. Se karsinoidaan, irrotetaan alkuperäisestä kontekstista ja sitä tiiraillaan kuin eksoottista eläintarhan asukkia.

Kas tuossa temppuilee nyt digitalisaatio. Onpa jännittävä. Hype syntyy. Mitäköhän se tekee? Palkataan konsultti kirjoittamaan meille siitä raportti.

Digitalisaatiosta näyttää muodostuvan vuosikymmenen kuumin käsite. Tiedättehän, samanlainen kuin ilmastonmuutos oli 2000-luvun alussa tai globalisaatio vuosituhannen taitteessa. Kuten globalisaatio ja ilmastonmuutos, myös digitalisaatio muuttaa kaiken. Näin meille kerrotaan.

Digitalisaatiosta puhutaan jo niin taajaan, että Euroopan komissio päätti lyhentää käsitteen digisaatioksi. Näin kansalaiset säästyvät yhden tavun lausumiselta digiä hokiessaan. Enää odotetaan, että kansalainen oivaltaa digitisoinnin (ykkösiä ja nollia) ja digitalisoinnin, lyhyemmin digisoinnin, eron ja osaa tarmokkaasti edistää niiden toteutumista niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Kysyin insinööreiltä digitalisaatiosta. Mikä on insinöörin tulokulma, mitä annettavaa meillä on tähän kuumaan keskustelunaiheeseen? Varmasti paljonkin, tuumasi insinööri: ”Kaikenlaisia antureita olemme suunnitelleet ja asentaneet jo vuosikymmeniä.”

Toisin kuin välillä vaikuttaa, digitalisaatio ei alkanut toissavuonna. On totta, että digitalisaatio, globalisaatio ja ilmastonmuutos muuttavat kaiken. Muutos on osa samaa suurta jatkumoa, tahti vain kiihtyy. Rajat ohenevat, jopa katoavat. Keskinäisriippuvuudet kasvavat. Työelämä pirstaloituu. Työpaikkoja kuolee, onneksi myös syntyy.

Mitä muuttuvassa maailmassa tulisi tehdä? Vastaus on yksinkertainen: Tehdä asioita fiksusti, tehokkaasti, kaikkia käytettävissä olevia menetelmiä käyttäen ja uusia kehittäen.

Ei automatisoinnissa kyse ole ollut tekniikasta, vaan tehostamisesta ja tasalaatuisuuden tuottamisesta. Eikä teollisuusrobotteja rakennella siksi, että ne ovat vekkuleita kavereita, vaan siksi, että ne tehostavat tuotantoa ja vapauttavat ihmisiä haasteellisempiin hommiin.

Moni yritys on pyörittänyt firmaansa digilogiikalla jo vuosikausia. Julkishallinnossa verottaja saa jatkuvasti kehuja tehokkaista digipalveluistaan. Mitä luulet, siirtyikö verottaja verkkoon siksi, että konsultti kertoi, että nyt digisoidaan – vai siksi, että esimerkiksi sähköisen veroilmoituksen tekeminen säästää aikaa ja rahaa kaikilta osapuolilta?

Resepti digiaikaan sopeutumiseksi on suorastaan naurettavan yksinkertainen ja jokaisen päättäjän vapaasti hyödynnettävissä. Ensinnäkin on huolehdittava koulutuksen laadusta ja osaamisen päivittämisestä. Toiseksi, työntekijät on päästettävä osallistumaan päätöksentekoon, koska parhaat ideat harvoin asuvat yksinomaan toimitusjohtajan päässä.

On myös kehitettävä suomalaista innovaatiota nimeltä muutosturva ja huolehdittava, ettei kukaan putoa kehityksen rattailta. Kun vielä kitketään työmarkkinoilta epäterve kilpailu ja varmistetaan kaikkien yhdenvertainen kohtelu, kehitys alkaa kehittyä kuin itsestään.

Jenni Karjalainen
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies

Julkaistu Insinööri-lehdessä 10.5.2016

Paniikkinappulat kuluvat

Jokakeväinen näytelmä: Lumet sulavat, valo lisääntyy, koirankakat paljastuvat, puoluekokoukset lähestyvät ja poliittinen pöhinä kiihtyy. Missä puolueessa on mikäkin ryhmittymä niskan päällä? Kuka ohjailee ketäkin? Kuinka käy kilpailukykysopimuksen, soten, omistajaohjauksen, kuka ratkaisee maahanmuuttokriisin ja kuka keräilee irtopisteet?

Suomessa eletään tunnelmissa, että meillä on suuri hätä. Kaikki on ratkaistava nyt, heti, muuten hukka perii. Seurauksena on tempoilua, heppoisilla perusteilla tehtyjä äkkipäätöksiä ja niiden perumisia. Paniikkinappulat alkavat jo kulua alituisesta painelusta.

Suomella on vakavia vaikeuksia ja ongelmia ratkottavanaan. Työttömyys kasvaa ja pitkittyy, ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden taakkaa. Elinkeinorakenteemme on edelleen liian yksipuolinen ja Venäjän-kaupan tyrehtyminen iskee erityisesti Suomeen.

Kuitenkin Suomella on samaan aikaan edelleen olemassa poikkeukselliset vahvuutemme, mitä esimerkiksi Euroopan komissio maaraportissaan listasi. Oikeusvaltioperiaate on voimissaan ja korruptio lähes olematonta. Koulutusjärjestelmämme on erinomainen ja panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat edustaneet perinteisesti EU:n kärkeä.

Samaan aikaan komissio kuitenkin huomauttaa Suomen TKI-investointien olevan vähenemässä muiden EU-maiden kiriessä tasoa kiinni. Koulutusjärjestelmän suorituskyky on komission mukaan korkea, mutta heikkenemässä.

Suomen menestystekijöitä ovat olleet korkea osaaminen, kattavat julkiset palvelut, toimiva infra ja vahva yhteiskunnallinen koheesio. Näistä tulee ehdottomasti pitää tulevaisuudessakin huolta. Vallitsevassa paniikkitunnelmassa vaarana on, että muutoksesta tulee itseisarvo, joka heikentää tai jopa romuttaa tähänastiset vahvuutemme.

Elämme aikaa, jolloin vakavasti otettavatkin tahot esittävät mitä villeimpiä ideoita – joita jotkut päättäjistä hulluuksissaan jopa intoutuvat toteuttamaan. Yhtenä esimerkkinä tästä voi mainita Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn tuottaman raportin valtion omistajaohjauksesta, jossa ilmeisesti ihan vakavissaan esitetään, että valtio voisi myydä tuottavaa ja kannattavaa omaisuuttaan 20 miljardilla ja pohtia sen jälkeen, mihin rahat jaetaan, vaikkapa soteen tai start upeille. Eläkerahastojen EMU-puskureiden purkamiseen liittyvät aloitteet kuuluvat älyttömyydessään samaan kastiin.

Villeimpien poliittisten spekulanttien ja hämmentäjien toivoisi aina välillä käyttävän aikaansa enemmän esimerkiksi kutomiseen tai kissavideoiden katsomiseen. Tässä tilanteessa tärkeintä on pitää pää kylmänä.

Harva uudistuksia vastustaa. Maailma muuttuu ympärillä, ja meidän tulee muuttua siinä mukana. Käsillä on monia historiallisia päätöksiä, jotka ansaitsevat arvoisensa huolellisen valmistelun.

Jenni Karjalainen
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies

Julkaistu Insinööri-lehdessä 5.4.2016

Etsi työmarkkinoilta viisi virhettä

Yritykset eivät osaa myydä eivätkä innovoida. Työntekijät eivät osaa muuta kuin vaatia etuja. Järjestöissä vaan pyöritellään papereita. Poliitikot ovat tyhmiä. Virkamiehet ovat turhia.

Jos yllä olevista muodostaa yhtälön ja poistaa siitä vialliset tai vajavaiset osat, mitä jää jäljelle? Puhdas, elegantti, pyöreä nolla.

Maailma tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia viisi virhettä -tehtävien suorittamiseen. Mistä tahansa tilanteesta, asetelmasta, henkilöstä tai raportista on helppo löytää asioita, jotka voisivat olla paremmin.

Voi kun suuryritykset eivät olisi niin kaavoihinsa kangistuneita! Voi kun startupit tajuaisivat, kuinka asiat kuuluu tehdä. Kunpa kaikki työntekijät olisivat nokkelia moniosaajainnovaattoreita, joista kellään ei koskaan olisi väsy, nälkä tai vessahätä.

Virheiden bongaaminen saa usein löytäjänsä tuntemaan iloa, hetkellistä sellaista. Olenpa nokkela, tällaisenkin keksin! Tuollakin on virhe. Ja tässä. Bingo! Joko voitin jotain?

Merkittävästi vaikeampaa on löytää epätäydelliseen maailmaan eteenpäin vieviä ratkaisuja.

Suomella pyyhki joskus hyvin. Poliittisesta sanastosta löytyy vajaan kymmenen vuoden takaa vielä sellaisia termejä kuin jakovara. Nyt käytetyimpiä sanoja on kestävyysvaje, jonka yli koetetaan hypätä kilpailukykyloikalla. Tällainen ennätystason leiskautus on kuitenkin antanut odottaa itseään.

Hallituskauden alkupätkä on kulunut melko yksittäisten uudistusehdotusten heittelyyn ja toisaalta takaisinvetämiseen. Kokonaiskuvan sijaan on maalattu monta pikkuista, joista jokaisesta on löydettävissä helposti monta virhettä.

Kokonaiskuva näyttäisi suunnilleen tältä:

Yritysten on vaikea myydä, kun markkinat eivät vedä. Työntekijöillä on aito hätä toimeentulostaan, kun talous kituuttaa ja globalisaatio jyrää. Työmarkkinajärjestöt yrittävät vaikeassa tilanteessa tehdä voitavansa jäsentensä edunvalvonnan, hallituksen asettamien tavoitteiden ja yhteiskunnan ristikkäisten odotusten puristuksessa. Poliitikot taas – no, hekin ovat ihmisiä, ja jälki usein sen mukaista. Syvästi inhimillistä.

Kuluvasta viikosta povataan työmarkkinasopimuksen kannalta ratkaisevaa. Virheiden etsimisen osaa kuka vain. Koko yhteiskunnan kannalta sopii toivoa, että nyt sopua haettaessa fokus on virheiden sijaan rakentavissa ratkaisuissa.

Keskinäistä luottamusta ja toisten arvostusta ei voi ikävä kyllä tilata internetistä, vaan se on luotava ja rakennettava yhdessä. Jotta yhtälö toimisi, pitää kaikkien olla siinä mukana.

Jenni Karjalainen
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies

Julkaistu Insinööri-lehdessä 24.2.2016

Bisnesvinkkejä sijoittajalta, hiihtäjältä ja ahtaajalta

Nordic Business Forum päättyi perjantaina ja jätti jälkeensä iloisen älyllisen pörinän. Yksin kukaan ei ole mitään, kuten Simon Sinek kertoo. Vanhasta pitää osata päästää irti, jotta voi määrätietoisesti kulkea kohti tulevaa, kuten Garry Kasparov opastaa. Johtajan tärkeimmät ominaisuudet ovat pelottomuus ja empatia, Arianna Huffington muistuttaa.

Bisnesgurujen opeissa riittää sulateltavaa, mutta niiden varassa ei voi elää koko tulevaa vuotta.

Koska seuraavaan Nordic Business Forumiin on vielä kaksitoista kuukautta, täytyy inspiraatiota etsiä messukeskuksen ulkopuolelta. Hyvä. Avataan silmät ja katsotaan, mitä maailmalta voisi oppia.

Tuttu sijoittaja kertoi kyllästyneensä viime vuonna Slushissa käyntikorttien jakamiseen ja viralliseen verkostoitumiseen. Hän marssi tuttavineen messukeskuksen viereiseen baariin ja tilasi niin sanotut normaalit ruokajuomat. Kun aikaa hiukan kului, alkoi ravitsemusliikkeeseen valua muitakin edustamiseen väsähtäneitä, joukossa eräs islantilainen miljardööri. Kontakti osoittautui arvokkaammaksi kuin sata käyntikortilla hankittua.

Tarinan opetus: Muista hakea kontakteja ja insipraatioita myös paikoista, joita ei markkinoida verkostoitumisen superfoorumeina. Muista poistua messukeskuksesta, muista poistua työpaikaltasi. Muista poistua myös baarista.

Lauantain Hesarissa hiihtäjä Virpi Sarasvuo kirjoitti kilpailusta, joka ratkesi käytännössä hetkellä, jolloin sohjossa tarpovan perässähiihtäjän päähän nousi raadollisen paljas kysymys: ”Miten tässä tulee hiihtää?” Väkisin eteenpäin survomisen sijaan Sarasvuo siis pysähtyi ajattelemaan. Hiihtäjä sovitti suksensa luistamaan sohjossa ja edellämenijä alkoi vilkuilla taaksepäin. Sarasvuo voitti. Sarasvuon mukaan maksimivoimaa tärkeämpää on tuntea itsensä, tunnistaa vallitsevat olosuhteet ja tehdä hetkeen parhaiten sopiva ratkaisu.

Tarinan opetus: Ole tilanteen herra. Sopeudu olosuhteisiin. Seuraa kilpakumppaneita, mutta keskity omaan tekemiseen. Älä vilkuile, etenkään taaksepäin. Ajattele.

Sunnuntaikahvilla ahtaajana työskentelevä ystävä mietti, miksi Suomessa yritykset niin harvoin huolivat työntekijöiden edustusta johtoryhmään, vaikka Ruotsissa ja Saksassa malli on yleinen. Hän epäili taustalla olevan pelko siitä, että jako ihmisiin, jotka oletetusti osaavat ja tietävät, ja ihmisiin, jotka oletetusti eivät osaa eivätkä tiedä, murtuisi. Duunareista tulisi vahingossa herroja ja herrat joutuisivat laskeutumaan duunareiden tasolle. Jäin miettimään, kuinka toisenlaisessa maailmassa ystäväni saattaisi olla timanttinen konsultti ja minä keskivertoa kehnompi ahtaaja. (AKT:llä voisi olla elämässäni kovin erilainen rooli.)

Tarinan opetus: Muista säännöllisin väliajoin kyseenalaistaa oma osaamisesi. Älä kuitenkaan pelkää. Anna itseäsi paremmille tilaa, niin opit itsekin enemmän ja nopeammin.

Bonusopetus: Muista poistua mukavuusalueelta. Arvosta muita ihmisiä ja opi heiltä. Muista silti, että gurutkin ovat vain ihmisiä.

Jenni Karjalainen
Johtava konsultti, Miltton

Julkaistu Miltton Groupin sivuilla 5.10.2015

Barroson lupauksesta on jäljellä vain rippeet

EU ei saisi jättää työelämän perusoikeuksia taloudellisten vapauksien varjoon.

EUROPARLAMENTTIVAALIEN jälkeen kesällä 2009 EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso vakuutti koko EU-parlamentin edessä, että hän tuo selvyyttä sosiaalisten oikeuksien ja taloudellisten vapauksien väliseen ristiriitaan. Lupauksella Barroso lunasti jatkokauden komission puheenjohtajana.

Nyt lupauksesta on jäljellä direktiivi ”palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen osavaltioon annetun direktiivin 96/71 täytäntöönpanosta”. Sanahirviön taakse kätkeytyy kamppailu koko unionille tärkeästä tavoitteesta, työntekijöiden oikeuksista tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden rinnalla.

Direktiivi teki lokakuun puolivälissä mahalaskun työllisyys- ja sosiaaliasioiden ministerineuvostossa. Ensi viikolla työministerit kokoontuvat jälleen selvittämään asiaa. Näyttää siltä, ettei EU:ssa kyetä ratkomaan nykyisen komission kaudella kuin talousongelmia.

SOSIAALISTEN oikeuksien ja taloudellisten vapauksien suhde on vaivannut EU-päättäjiä jo pitkään. Ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa vuonna 2009 EU-tuomioistuin tulkitsi sisämarkkinalainsäädäntöä talousnäkökulma edellä.

Käytännössä päätökset asettivat rajoitteita perusoikeuksille: yritysvapaudet tulkittiin työntekijöiden työtaisteluoikeutta tärkeämmiksi.

Kuuluisimpia EU-tuomioistuimen päätöksiä on latvialaisen rakennusyhtiö Lavalin tapausta koskeva ratkaisu vuodelta 2007. Yritys lähetti Ruotsiin työntekijöitä muttei halunnut noudattaa paikallista työehtosopimusta. Ruotsin ammattiliitto asetti Lavalin työsaartoon. EU-tuomioistuin katsoi tapausta käsitellessään, ettei ammattiliitolla ollut oikeutta työtaistelutoimiin.

Samoihin aikoihin EU-tuomioistuin teki vastaavanlaisen linjauksen kolmessa muussakin tapauksessa. Päätökset johtivat suureen hämmennykseen. Onko tosiaan niin, että taloudelliset vapaudet ajavat EU:ssa perusoikeuksien yli?

PUOLITOISTA vuotta sitten komissio julkaisi aloitteen, jonka oli määrä parantaa yritysten EU-maasta toiseen lähettämien työntekijöiden suojaa.

EU-lainsäädännön mukaan yrityksen lähettämät työntekijät pysyvät kotimaansa sosiaaliturvan piirissä mutta ovat oikeutettuja työntekomaan työehtoihin. Valvonta on vaikeaa, ja EU-tuomioistuimen päätökset ovat tehneet tilanteesta entistä vaikeamman.

Ratkaisuksi komissio on tarjonnut täytäntöönpanodirektiiviä, joka tilkitsee lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin valuvikoja. Nykyinen direktiivi on vuodelta 1996.

Euroopan parlamentin työllisyysasioiden valiokunta äänesti esityksestä kesällä. Valiokunta esitti viranomaisille kattavia valvontamahdollisuuksia ja yrityksille sitovaa tilaajavastuuta, jossa tilaaja olisi vastuussa myös alihankkijoiden asianmukaisesta toiminnasta.

Ministerineuvostossa suhtautuminen on ollut nihkeämpää. Jäsenmaat ovat olleet haluttomia sitoviin työntekijöiden oikeuksien parannuksiin. Kun ministerineuvosto käsitteli asiaa lokakuussa, keskustelu päätyi pattitilanteeseen.

Valmistelu on juuttunut siihen, että voimasuhteet työntekijöille vahvempaa suojaa kannattavien maiden – tässä joukossa ovat Suomi ja muut Pohjoismaat – ja heikompaa suojaa kannattavien maiden välillä ovat olleet suunnilleen tasan.

Työntekijöiden parhaaksi tarkoitettu direktiivi voi pahimmillaan johtaa siihen, että EU-sääntely heikentää valvontamahdollisuuksia. Esimerkiksi Suomen kansalliset valvontakeinot, kuten rakennusalan veronumero, voitaisiin tulkita ”suhteettomiksi” tai ”tarpeettomiksi” keinoiksi, jolloin ne kumottaisiin EU-sääntelyn nojalla.

Täytäntöönpanodirektiivin tehtävä on edistää reilujen työehtojen valvontaa, ja tästä tavoitteesta on pidettävä kiinni. EU ei kaipaa työehtoja heikentävää direktiiviä.

BARROSON lupauksesta ei ole jäljellä paljon. Sosiaalisten oikeuksien ja EU:n demokratian kehittäminen jää väistämättä seuraavan komission kaudelle.

Yritystoiminnan mahdollisuuksia ei pidä rajoittaa tarpeettomasti. Arvoyhteisönä Euroopan unionin on kuitenkin pidettävä kiinni ihmisoikeuksista, joihin työelämän perusoikeudetkin kuuluvat.

Jenni Karjalainen
Kirjoittaja on Akavan kansainvälisistä asioista vastaava asiantuntija

Julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 7.12.2013