Työelämä muuttuu ja asiat pitää oppia tekemään toisin

Työelämä muuttuu – totta. Työelämän rakenteet ovat jäykät ja rakenteita pitää purkaa, jotta työelämä muuttuu – vähemmän totta.

Työelämässä tarvitaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, mutta jokainen tietää, etteivät pykälät tee töitä puolestamme. Jotta työ olisi mahdollisimman tuottavaa, antoisaa ja kiinnostavaa, tarvitaan hyvää johtamista, riittävää itsenäisyyttä ja työn imua. Näitä toimivat yhteiskunnalliset rakenteet koulutuksesta lainsäädäntöön luonnollisesti tukevat. Jatka lukemista ”Työelämä muuttuu ja asiat pitää oppia tekemään toisin”

Pari sanaa ihmisyydestä

Kevät oli niin kiireinen, että minulla on edelleen vaikeuksia ymmärtää kesän alkaneen. Vaikka olen pitkään tehnyt töitä, joissa tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja käyn puhumassa normaalin yhteiskuntatietelijän lailla asioista, joista tiedän ja melkein yhtä sujuvasti asioista, joista en, ylitti tämän vuoden alkupuolisko kaikki aiemmat ennätykset. Juhannuksen alla tajusin, että meneillään oli ensimmäinen viikko kuukausiin, jona en ollut missään alustamassa tai paneelikeskustelemassa. Hiukan raskasta, mutta äärettömän antoisaa.

Jatka lukemista ”Pari sanaa ihmisyydestä”

Työnantajilla oma vastuu osaamisen kehittämisestä

Elinikäisen oppimisen ja osaamisen päivittämisen tarpeeseen on Suomessa havahduttu reilun vuoden aikana aivan uudella tavalla. Lähes päivittäin saamme lukea lehdistä eri aloja vaivaavasta osaamispulasta ja rekrytoinnin pullonkauloista.

Työllisyystilanne on kohentunut merkittävästi. Silti insinöörejä on edelleen työttömänä lähes 5 000, heistä jopa neljäsosa kuumana käyvällä it-alalla. Jokin mättää. Jatka lukemista ”Työnantajilla oma vastuu osaamisen kehittämisestä”

Setäkuiskaamisen (väli)tilinpäätös

Kevät on ollut yhtä setäkuiskaamista. Tasa-arvo ja vuorovaikutus työelämässä puhuttavat, ja hyvä niin. Tarkoituksena oli alun perin pitää yksi työpaja Facebookin naisverkostolle, mutta homma lähti samantien niin sanotusti nextille levelille.

Olen päässyt puhumaan setäkuiskaamisesta nuorehkoille naisille, varttuneemmille herroille, viestintätoimiston väelle, insinööreille, diplomi-insinööreille, pohjanmaalaisille ja Pohjoismaisten kirjastojen keskijohdolle. Muutamasta kutsusta olen joutunut myös kieltäytymään, kun joka paikkaan ei kerkiä.

Setäkuiskaaminen lähti liikkeelle havainnosta, että tulen helposti toimeen merkittävässä asemassa olevien herrahenkilöiden kanssa ja kaverin oivalluksesta kutsua minua setäkuiskaajaksi. Mitä enemmän olen kuiskauksen filosofiaa pohtinut, sitä selvemmäksi on käynyt, ettei kuiskaaminen perusperiaatteiltaan ole sukupuolisidonnainen kysymys ensinkään. Ja tärkein kuiskauskohde jokaiselle on oma itse. Kun on kuiskannut itsensä yhteistyöhaluiseksi ja mielellään myös -kykyiseksi, on valmis lähestymään uusia kuiskaushaasteita. Jatka lukemista ”Setäkuiskaamisen (väli)tilinpäätös”

Setäkuiskaajan kohde 5: Epävarma setänen

Epävarma setänen on itselleni ylivoimaisesti haastavin setätyyppi. Olisi ihanaa, jos kaikilla ihmisillä olisi normaali, terve itseluottamus: uskallettaisiin todeta, että ihan kaikkea kukaan ei hanskaa ja kertoa reippaasti, jos tarvitsee apua tai tukea.

Epävarma setänen ei siis ihan osaa hommaansa, muttei epävarmuutensa vuoksi ikimaailmassa tunnustaisi tätä ääneen.

Jatka lukemista ”Setäkuiskaajan kohde 5: Epävarma setänen”

Setäkuiskaajan kohde 4: Hyvä jätkä -tyypin (varhais)setämies

Hyvä jätkä edustaa usein hieman nuorempaa ikäpolvea, näitä työelämän leijonia. Hän ole välttämättä vielä työelämän ylimmässä hierarkiassa, mutta muutaman vuoden päästä takuuvarmasti on. (Jos joku ei ole huomannut, työelämässä miesten ura edelleen urkenee naisia helpommin. Naisille tämä ei ole uutinen.) Jatka lukemista ”Setäkuiskaajan kohde 4: Hyvä jätkä -tyypin (varhais)setämies”

Eriarvoisuus ja osattomuuden tunne

Vappuna pidettiin erinomaisia puheita. Luottamus, rohkeus, oikeudenmukaisuus – perusarvomme kuuluivat puheissa kirkkaina.

Samaan aikaan, vappupäivänä Helsingin Sanomat uutisoi Taloustutkimuksen selvityksestä, jonka mukaan nukkuvien äänestäjien herääminen liikauttaisi Suomea konservatiivisemmaksi ja kansallismielisemmäksi. Otsikko maalaili dramatiikkaa: ”Edessä voi olla konservatiivinen käänne, jos nukkuvat heräävät”, aivan kuin nukkuvat äänestäjät olisivat jokin piilotettu luonnonvoima.

Todellisuus ei ole yhtä jännittävä, vaan ennemmin surullinen, mikä juttua pidemmälle lukemalla selvisi. Moni äänestämättä jättävistä kokee jääneensä muutoksesta osattomaksi, yhteiskunnan laitamille, jopa ulkopuolelle. Perinteiset arvot houkuttavat, sillä niistä löytyy edes jonkinlainen turva kiivaasti muuttuvassa maailmassa.
Jatka lukemista ”Eriarvoisuus ja osattomuuden tunne”

Sekava lainsäädäntö ei ole kenenkään etu

Kehysriihessä hallitus teki monia hyviäkin päätöksiä. Muiden ammattiliittojen tavoin Insinööriliitto peräänkuulutti joustoja työttömyysturvan aktiivimalliin ja niitä myös saatiin. Elokuun alusta alkaen ammattiliittojen ja järjestöjen uravalmennukset ja koulutukset on tarkoitus hyväksyä aktiivimallin piiriin.

Työaikalain osalta hallitus ymmärsi olla heikentämättä järjestäytymisen edellytyksiä paikallista sopimista laajentamalla. Jatka lukemista ”Sekava lainsäädäntö ei ole kenenkään etu”