Mitä mies tekisi, osa 8: Vaikuttaja

Vaikuttajan ura eteni raketin lailla. Hänet valittiin nuorena oman puolueensa keskeiseen ja vastuulliseen tehtävään, mistä hän eteni nopeasti ministerin erityisavustajaksi.

Hallitustyöskentelyn jälkeen verkostot olivat kunnossa ja edellytykset lobbariksi erinomaiset. Edunvalvontahommissa asiantuntijan titteli vaihtui nopeasti päälliköksi. Alaisia ei ilmaantunut, mutta ei vaikuttaja niitä varsinaisesti kaivannutkaan. Päällikkönä vaikuttajalle tarjoutui mahdollisuus vaikuttaa suoraan johdon alaisuudessa – tai no, suoraan johtoon.

Tyypilllinen prosessi eteni suunnilleen näin:

Toimiston naiset tekivät huolellista työtä, jossa punnittiin strategiset tavoitteet, risteävät intressit, perinteet ja vastuulliset linjaukset yhdeksi maltilliseksi ja seikkaperäiseksi kokonaisuudeksi. Kokonaisuudesta tuppasi tulemaan puuduttava, epäkäytännöllinen ja kiusallisen epädynaaminen.

Kun vaikuttaja sai esityksen pöydälleen, hän karsi siitä pois kaksi kolmasosaa ja lisäsi muutamat rivit omasta mielestään tärkeitä tavoitteita. Organisaation ylin johto kuittasi yleensä vaikuttajan muokkaaman esityksen sellaisenaan. Kas näin organisaatiolla oli uusi, dynaamisempi tavoiteasetanta.

Vielä yksinkertaisempia olivat yhteiskunnalliset töpinätilanteet, joissa ministerit tiedottavat, virkamiehet ahertavat, erityisavustajat sukkuloivat ja kaikenkarvaiset lobbarit tuuttaavat sanomaansa.

Muiden touhottaessa vaikuttajalla oli tapana nojata taaksepäin työpaikan kahvihuoneessa ja todeta rennosti:

– Jos pallo on joka tapauksessa vierimässä maaliin, miksi meidän tarvitsisi tehdä mitään.

Hämmästyttävän usein hän oli oikeassa.

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *