Mitä mies tekisi, osa 2: Johtaja

Johtajasta tuli johtaja verrattain nuorella iällä. Näennäisesti hän ei juuri arvostanut uutta asemaansa merkittävänä yhteiskunnallisena vaikuttajana, vaan saattoi saapua esimerkiksi sidosryhmätapaamiseen Reino-tossut jalassa, kauhtunut college-paita yllään.

– En ymmärrä, miksi ihmiset aina riitelevät siitä, kuka saa tehdä mitä. Tappelisivat siitä, kuka joutuu tekemään, johtajalla oli tapana todeta.

Alustuksissa ja esitelmissä hän suosi kiteyttämistä. Ajankohtaista yhteiskunnallista tilannetta hän saattoi esimerkiksi vivahteikkaasti valottaa yhdellä ainokaisella kalvolla sosiologian klassikon Erik Allardtin having-loving-being -kolmiosta – lähdettä mainitsematta.

Johtajaa pidettiin laiskana, mutta lahjakkaana, mitä hän epäilemättä onkin. Hän tylsistyy helposti. Niinpä hän tylsistyi myös merkittävään johtajan asemaansa, ja hakeutui johtajaksi toisaalle.

Uudessa työpaikassaan hän ilmoitti heti ensimmäisenä työpäivänään, ettei tee pitkiä päiviä, vaan lähtee joka päivä toimistolta viimeistään kello kolme. Alaiset sanoivat jaahas, mitäpä muuta olisivat voineet.

Kun uupunut nainen soittaa kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen johtajalle ja valittaa väsymystään, johtaja ei voi käsittää.

– Miten voit tehdä noin pitkiä päiviä? Itse olen täysin uupunut jo kuuden tunnin jälkeen, hän äimistelee.

Nainen kätkee nämä sanat ja tutkiskelee niitä sydämessään.

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *