Miksi?

Eduskuntaan – miksi?

Törmäsin pitkästä aikaa vanhaan ystävään. Vaihdoimme kuulumisia. Sitten paljastin: ”Olen pyrkimässä eduskuntaan.” ”No morjens”, tokaisi ystävä. Kertoi, että voisi ehkä ensimmäisen kerran äänestää.

Politiikassa mukana pyörivänä olin hämmästynyt, ehkä jopa tyrmistynyt. Miksi älykäs, avarakatseinen ystäväni ei äänestä? Sitten muistin, että hänenlaisiaan on monta. Aivan liian monta.

Miksi äänestän? Miksi liityin puolueeseen? Ja ennen muuta, miksi olen ehdolla eduskuntavaaleissa?

Muutama vuosi sitten elämäni kääntyi ylösalaisin. Siihen asti kaikki oli ollut selvää, mutta melkoista suorittamista. Suoritin uraa, suoritin parisuhdetta, suoritin kilpaurheiluharrastusta. Elämän palikat olivat näennäisen paikallaan, kuin huonekalut olohuoneessa. Sitten kaikki muuttui.

Olin harrastanut kilpanyrkkeilyä, minkä lopetin, kun tajusin, etteivät motivaationi eivätkä lahjani riitä huipulle. Samana vuonna elämäni tärkein ihminen, isoäitini, kuoli. Olimme lapsenlapset ja lapset yhtä lailla hukassa, yhtäkkiä valtava vastuu elämistämme omissa käsissämme. Jotta elämä olisi mullistunut oikein kunnolla, päättyi samoihin aikoihin kymmenvuotinen parisuhteeni. Elämäni peruspilarit tuntuivat yhtäkkiä kaikki kadonneen. Olin onneton ja neuvoton. Koin epäonnistuneeni elämäni tasan jokaisella osa-alueella ja kaikessa ihan omaa syytäni. Kriisihän se oli.

Jouduin miettimään elämäni koko lailla uusiksi. Ennen elämäni tärkeimmät asiat olivat olleet työ, harrastus, parisuhde − tässä järjestyksessä. Nyt aloin miettiä, mikä minulle oikeasti oli tärkeää. Ystävät, yleinen terveys, elämän mielekkyys, onnellisuus.

Opin ymmärtämään, että elämä pitää rakentaa itse ja pitää samalla sielustaan huolta. Opettelin olemaan kiva itselleni ja muille. Opettelin uusia asioita, myös sellaisia, joissa en ollut kovin lahjakas. Huomasin, että epäonnistumisiin ei kuole ja kaikesta kyllä selviytyy, kun vaan jaksaa nähdä hiukan vaivaa.

Puolueeseen liityin vuonna 2013, kun tajusin, että jos haluan vaikuttaa, on puolueisiin perustuva demokraattinen järjestelmä paras tähän asti keksityistä. Puoluevalinta oli minulle selvä. Teinistä asti olin ajatellut, että sosiaalidemokratia on paras tapa järjestää yhteiskunta: oikeudenmukainen ja vastuullinen.

Puoluevalinta perustui arvoihini. Tuohduin, kun jotkut arvostelivat minua pelisilmän puutteesta, kun liityin kuulemma vajoamassa olevaan puolueeseen. Jos elämää elää jonkin peliteorian kautta, ei millään ole mitään arvoa, ei väliä.

Politiikassa inhoan pelaamista, gallupien tuijottamista ja kyvyttömyyttä kantaa vastuuta. Olen lähtenyt politiikkaan siksi, että minusta politiikka on aivan liian arvokas asia jätettäväksi niille, jotka rakentavat uransa ja elämänsä seuraava poliittinen askelma mielessään.

Olen ehdolla, koska mielestäni politiikan pitää muuttua. Haluan valaa ihmisiin uskoa paremmasta ja haluan, että kaikilla on mahdollisuus opiskella, sivistyä, pohtia ja punnita maailmaa, kokea yhteiskunnan kuuluvan yhtä lailla jokaiselle.

Yksi Jenni Karjalainen ei maailmaa muuta. Siihen tarvitaan paljon enemmän. Tule mukaan. Ole kriittinen, mutta rakentava. Vaali sieluasi, punnitse, mikä on oikein ja mikä väärin. Vaadi parempaa. Äänestä.

Jakaminen parantaa maailman