Metropolipolitiikkaa tarvitaan

”Kiihtyvä kaupungistuminen tiedetään maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, mutta Suomessa keskustelu on kanavoitunut maan sisäisen muuttoliikkeen keskittymisen ihmettelyyn.”

Näin todetaan mm. SAK:n ja Sitran tilaamassa, MDI-tutkimusyhtiön koostamassa metropoliraportissa, joka julkaistiin tammikuun alussa. Ja oikeaan osuu, ikävä kyllä.

Vielä viime hallituskaudella Suomessa ymmärrettiin ja tehtiin metropolipolitiikkaa. Nyt rakennetaan maakuntia ja kinastellaan siitä, suositaanko kaupunkeja vai maaseutuja. Vastakkainasettelun ajan olisi syytä olla ohi. Kestävässä metropolipolitiikassa katseet kääntyvät väistämättä tuleville hallituskausille.

Metropoliselvitys ehdottaa, että seuraava hallitus solmisi Helsingin seudun kuntien ja korkeakoulujen kanssa kilpailukykysopimuksen. Nykyisen maankäytön, asumisen ja liikenteen lisäksi sopimus sisältäisi koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikan ja mahdollistaisi pärjäämisen kaupunkiseutujen globaalissa kilpailussa.

Kilpailukykyä ei pidä ymmärtää suppeasti eikä siten, että kaupunkien tulisi pörssiyritysten lailla takoa tulosta hinnalla millä hyvänsä. OECD on määritellyt kilpailukykyisen alueen sellaiseksi, joka houkuttelee ja tukee menestyviä yrityksiä sekä ylläpitää ja kasvattaa alueen asukkaiden hyvinvointia.

MDI:n selvitys osoittaa, että Helsingissä kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseksi voitaisiin tehdä vielä paljon enemmän.

Verrattuna muihin pohjoismaisiin suurkaupunkeihin Helsingin tuottavuus on edelleen selvästi heikompi. Työllisyysasteessa eroa Tukholmaan verrattuna on kuusi prosenttiyksikköä, Osloon lähes yhtä paljon. Ruotsi panostaa pääkaupunkinsa investointeihin kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna.

Kasvun ja työllisyyden suurimpia pullonkauloja Helsingissä ovat kaupunkirakenteen hajanaisuus, raideliikenteen heikko saavutettavuus, asuntojen hinta ja ”alhainen suvaitsevaisuus”, kuten MDI kohteliaasti rasismia ja erilaisuuden vierastamista kutsuu. Meillä on vielä pitkä matka maailman metropolien joukkoon, niin henkisesti kuin aineellisesti.

Helsingissä on tehty viime aikoina edistysaskeleita, joista uusi yleiskaava lienee merkittävin. Olisi kuitenkin korkea aika, että valtiokin ymmärtäisi pääkaupunkiseudun kehittämisen merkityksen koko maan kannalta.

Mielenkiintoinen, vähälle huomiolle jäänyt löydös raportissa oli Suomen erityisvahvuus muihin Pohjoismaihin verrattuna: vakaa yhteiskunta ja vahvat instituutiot. Vankat, joskus tylsät ja jäykätkin instituutiot ovat monessa hyvinvoinnin vahva tae. Ne toimivat turvana ja mahdollistajina, joiden varassa luovuus ja innovaatiot voivat kukoistaa – kuten me sosialidemokraatit varsin hyvin tiedämme.

Jenni Karjalainen
Julkaistu Demokraatti.fi:ssä 17.1.2018

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *