#Metoo ei muuta maailmaa puolestasi

#Metoo ei lopettanut seksuaalista häirintää, uutisoi Helsingin Sanomat tällä viikolla.

Ulkoministeriössä häirintää, josta iso osa on jätetty selvittämättä, raportoi media samaisena päivänä.

Urheilumaailmassa seksuaalinen häirintä on yleistä, kertoi Iltalehti hiljattain.

Ahdistelu elokuva-alalla on ilmiö, ”joka on olemassa ja se on vakava”, linjasi ministeri syyskuussa.

Ainakin 29 kansanedustaja on kohdannut häirintää, osoitti syyskuussa julkaistu kysely (reilusti yli puolet häirityistä oli muuten miehiä).

Vuosi #metoo-kampanjan alkamisen jälkeen voidaan todeta, ettei näkyväkään kampanja poista maailmasta vääryyksiä. Toimintaan pitää tarttua ihmisten ihan itse.

Miespuolinen ystäväni kertoi hiljan, kuinka oli todistanut häirintää työpaikan illanvietossa. Toinen mies oli hieronut naisen hartioita, kertonut härskejä vitsejä, tehnyt itseään tykö.

Paikallaolijat olivat nuorehkoja aikuisia, tiedostavia, kulturelleja, tyypillisiä valistuneita kaupunkilaishipstereitä. Jokainen näki, että häirinnän kohteeksi joutunut nainen oli kiusaantunut ja tuskainen. Kaikki huomasivat tilanteen, mutta kukaan ei tiennyt, miten pitäisi toimia.

Illanvieton jälkeen ystäväni oli puhunut asiasta muutaman työkaverinsa kanssa ja oli käynyt ilmi, ettei tapaus ollut ensimmäinen laatuaan. Kaikki olivat kiusaantuneita, mutta puuttua ei osannut kukaan.

Työpaikoilla on jo vuosikausia tehtailtu lakisääteisiä tasa-arvosuunnitelmia ja sitten #metoon alkamisen varmuudella liuta uusia omaehtoisia työpaikan sisäistä vuorovaikutusta parantavia ohjeistuksia. Silti häirintä ei katoa. Mikä neuvoksi?

Suunnitelmat eivät auta, jos niitä ei panna täytäntöön. Toimintamallit on hyvä olla olemassa jokaikisellä työpaikalla, mutta viime kädessä vastuu on meistä jokaisella.

Häirintätilanteessa suurin vastuu on usein, kieltämättä epäreilusti, häirinnän kohteella. Jos häirintää ei tee näkyväksi, on siihen todella vaikea puuttua.

#Metoon suurin arvo piilee tässä: pitää sanoa ääneen, kun jokin ei ole ok. Tästä jokaikinen #metoon myötä kokemuksistaan julkisesti kertonut ansaitsee suuret kiitokset ja ison kunnioituksen.

Olennaista on myös, että kun häirintä tehdään näkyväksi, saa häiritsijä mahdollisuuden korjata käytöstään. Jos häiritsijällä on arvot kohdillaan ja pyrkimys parempaan, hän kuuntelee palautteen ja ottaa opikseen. Jos häiritsijällä ei ole aikomusta muuttaa toimintaansa, on korkea aika tuoda epäasialliset tavat laajempaan tietoon.

Sääntöjä ja ohjeistuksia olennaisempaa on pyrkimys: haluaako toimia oikein ja onko halu oppia käyttäytymään toisin, muita kunnioittaen ja arvostaen.

Tässä haasteessa näyttää riittävän puuhaa, niin eduskunnassa, urheilumaailmassa, elokuva-alalla kuin mainitsemani kaverin työpaikalla. Hashtag ei ratko ongelmia puolestamme.

Kirjoitus julkaistu Iltalehden blogisivustolla 24.10.2018

 

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *