Kuiskataan kivasti

Setäkuiskaaja oli alun perin sivulauseessa heitetty vitsi, mutta paisui lähestulkoon ilmiöksi. Itse asiassa samaan pakettiin tuli tungettua monta muutakin asiaa, joita olin aiemmin vitseinä päässäni pyöritellyt. Leikittelin aikanaan pitkään ajatuksella, että olisin kirjoittanut Mitä mies tekisi -kirjan, self help -henkisen oppaan elämään. Mitä mies tekisi jäi blogisarjaksi ja kirjana päädyin kirjoittaman Setäkuiskaajan käsikirjan. Parempi näin.

Vitsi nimittäin kasvoi paljon lähtökohtiaan suuremmaksi ja, vaikka itse sanon, merkityksellisemmäksi. Kuiskaamisesta on tullut itselleni tapa opettaa myös itseäni kivemmaksi ihmiseksi, enemmän sellaiseksi, mitä haluaisin olla. Haastetta riittää, se on selvä, mutta tärkeintä, että suunta on oikea.

Työpaikalla ja kavereiden kanssa olemme alkaneet käyttää kuiskaamista ihan arkisena terminä, kun joku asia pitää saada hoidetuksi.

”Kuiskaa sinä hänelle tästä”, saatamme sanoa. Tai kun joku on saanut hoidetuksi kunnialla hankalaksi arvioidun diilin, saatamme todeta, että ”hyvin kuiskattu”.

Kuiskaaminen on loppujen lopuksi arkijärkistä hommaa, jota muutamat maailmanuskonnot ja parit moraalifilosofian klassikotkin ovat yrittäneet meille ihmiskuntalaisille opettaa. Kohtele muita niin kuin haluaisit itse tulla kohdelluksi. Yritä olla osa sitä muutosta, jonka haluaisit maailmassa nähdä. Ole toisille kiva.

Setä-sanan käyttöä olen kuiskaamisessa saanut perustella moneen kertaan (lue tarkemmin tästä tai laajemmin Setäkuiskaajan käsikirjasta). On ihan perusteltu kysymys, tarvitaanko setä-etuliitettä muuhun kuin kiinnostusta herättämään. Keskustelu tästä jatkukoon, mutta joka tapauksessa setäkuiskaaminen on myös muistutus siitä, ettei tasa-arvo vielä ole valmis.

Parhaita hetkiä kuiskauksen parissa ovat olleet ne, joina olen saanut itse opastusta valistuneemman kuiskauksen tielle.

Juttelin viime viikolla erään tutun, merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan herrahenkilön kanssa, joka ystävällisesti lupautui olemaan käytettävissä puhujana, jos johonkin tilaisuuteen kokenutta ja osaavaa esiintyjää tarvitsisin.

”Sinäkö olisit se setä”, vitsailin.

”Jenni hyvä, etkö voisi kohdella minua vertaisenasi”, huomautti setäoletettu hymyillen. Touché!

Olen tasa-arvon vankka kannattaja, ihmisten luokittelun en niinkään. Silti täydellisen epätieteelliset, rehellisesti suoraan stetsonistani repäistyt setätyypit ovat osoittautuneet äärettömän suosituiksi. Siksi julkaisen tulevina viikkoina tiiviissä muodossa blogissa kuvaukset viime vuoden kuiskauspajojen ja viime kevään blogisarjan pohjalta syntyneet uudet setätyypit.

Eivät tyypit setiä välttämättä edes ole, voivat olla tätejäkin. Muka-tiedostava sedäyttäjä, runosieluinen setäliini, myrkkysetä ja työelämän tekopökkelö – tällaisia on tulossa.

Lukekaa, kommentoikaa. Ja ennen muuta, opetelkaa katsomaan ihmisiä ihmisinä, luokittelujen ja lokeroiden yli.

Jatkoa seuraa ensi maanantaina. Peace!

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *