Kasvot peilissä: Jenni Karjalainen, 36

Kuva: Nora Vilva

Huomaan, että vanhenemisen myötä sitä tulee armollisemmaksi itselleen. Hyväksyy sen, että on vain ihminen. Vanheneminen on tosi kivaa. Jännittää paljon vähemmän, ei spennaa juuri mitään. Luottaa siihen, että elämä menee uomiaan ja itse löytää oman tiensä. Iän myötä on tullut myös kiltimmäksi. Yrittää olla se ihminen, joka haluaisi olla ja pyrkii sitä kohti.

Ihmiset tulevat koko ajan tärkeämmiksi. On ihan hyvää kehitystä huomata, ettei itse olekaan se ainoa maailmassa. On paljon arvokkaampaa ja merkityksellisempää, mitä kaikkea muuta on ympärillä ja mitä he antavat minulle ja mitä itse pystyn antamaan heille.

Seitsemän vuoden tauon jälkeen olin juuri nyrkkeilyn SM-kisoissa. Ottelin potkunyrkkeilyn maailmanmestaria vastaan ja oli kyllä hyvä matsi. En enää kilpaile tavoitteellisesti, mutta treenaan nyrkkeilyä etenkin talvisin ja kuntoni on hyvä. Teknistä taituruutta ei tässä enää ehdi kehittää, painan päälle ja lyön vaan koko ajan, pidän yllä sellaista jatkuvaa painostusta. Tämä laji on sellainen, että ensin lyödään toista päähän kolme kertaa kolme minuuttia ja sitten halataan ja ollaan ihan että kuinka siistiä, kuinka siistiä. Että olipa kauhea – eli ihana – matsi. Aloitin nyrkkeilyn kymmenen vuotta sitten ja innostuin lajista täysin. Olin aika vanha kun aloitin. Muutaman vuoden kuluttua homma muuttui aikamoiseksi suorittamiseksi, oman navan tuijottamiseksi. Harrastuksesta katosi ilo. Niinpä sitten lopetin ja palasin vasta hiljan takaisin lajin pariin.

Olen teinistä asti digannut nyrkkeilystä. Siinä on sellainen aura, mitä muista lajeista ei löydy. Siinä on jotain taianomaista.

Jenni Karjalainen on Insinööriliiton johtava asiantuntija.

Julkaistu Kasvot peilissä -palstalla Demokraatissa 19.4.2018.
Teksti ja kuva: Nora Vilva

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *