Näissä vaaleissa on puhuttu paljon ikävästä ilmapiiristä, vihapuheesta ja toisten mollaamisesta. Olin varautunut suunnilleen pahimpaan, mutta tunnelma turuilla ja toreilla on ollut yllättävän hyvä.
Erityisen hienoa on ollut, kuinka eri puolueiden ehdokkaat suhtautuvat toisiinsa: enimmäkseen tsempaten, kannustaen. Pitkää toripäivää tekevälle tarjotaan kahvit naapuripuolueen kojusta, tutuksi tulleet ehdokkaat halataan ohimennessä.
Vaikka vihapuhe ja päällekarkaukset nousevat otsikoihin, on syytä muistaa tämä toinenkin puoli. Suomalaiset ovat edelleen pääsääntöisesti fiksua ja toiset huomioon ottavaa porukkaa. Kiva käytös luo hyvää fiilistä, joka leviää. Yritetään siis pitää suunta oikeana ja vahvistaa hyvän kehää.
Sillä kaikille kannattaa olla kiva, kuten olen setäkuiskaajan urani varrella opastanut. Ja tosiaan kannattaa olla kiva ihan kaikille: sedille, tädeille, nuorille ja vanhoille ja sillekin törpölle, joka ei itse vielä osaa. Ehkä hän esimerkin voimalla vielä joskus oppii.
Kivuuskehoitus ei tietenkään ole mikään setäkuiskaajan keksintö tai upouusi innovaatio ihmiskunnan historiassa. Ohjenuora löytyy eri muodoissaan erinäisistä maailmanuskonnoista ja moraalifilosofien pohdinnoista. Jeesuksella oli rakkauden kaksoiskäsky, Immanuel Kantilla kategorinen imperatiivi. Toimi niin kuin haluaisit muiden toimivan. Pyri olemaan sellainen, kun haluaisit muiden ihmisten olevan.
Kun olet kiva, ovat muut kivempia sinulle. Ja näin kaikilla on kivempaa.
Kivuuskehoituksen sopisi pysyvän mielessä vaalien alla ja vaalien jälkeen. Elämä kun jatkuu vielä ensi viikollakin. Reilu peli ja hyvä meininki – ja kun kansa on puhunut, pulinat pois.
Yhteistyöllä tämä maa rakentuu eikä millään muulla.
Kirjoitus on julkaistu Iltalehden blogisivustolla 10.4.2019.