Insinööri ja osaamisen ihme

Isoisäni oli insinööri. Hänellä oli vanha Datsun, joka osasi hämmästyttäviä temppuja. Auto kiihdytti hiekanjyvän yli ja kaasutti läpi kuralätäkön. Ei se ihan Ritari Ässän auto ollut, mutta lapsen mielikuvituksessa melkein.

Isoisällä oli myös tyhjältä näyttävä taikalaatikko, jonne vain hän sai ilmestymään Vicks-kurkkupastillin. Joskus teininä löysin laatikon ja yritin temppua itse, mutta en osannut.

Insinöörit ovat aina olleet minulle mysteeri. He ovat ihmeellisiä. He tietävät, miten asiat toimivat, purkavat koneita ja kasaavat niitä.

Insinööri ymmärtää, mikä on derivaatta ja mitä sillä tehdään. He osaavat paitsi laskea, myös tehdä asioita, jotka oikeasti toimivat. He suunnittelevat itsestään kulkevia autoja ja 3D-tulostimia, analysoivat virtaukset ja vasteet sekä valjastavat molekyylit ja mutterit tehokkaaksi tuotantoprosessin osiksi. Kun muut vouhkaavat digitalisaatiosta ja esineiden internetistä, insinööri kohauttaa olkiaan: onhan noita antureita suunniteltu ja asennettu jo vuosikymmeniä.

Vuosituhannen taite oli Suomessa insinöörien kulta-aikaa. It-ala kasvoi, Nokia kasvoi. Insinöörit kehittivät uusia tuotteita, palveluita ja ratkaisuja. Pieni maa ponnisti insinööriosaamisellaan maailman huipulle.

Nyt Suomella eikä insinööreillä mene kovin hyvin. Taloudessa näkyy vain pienenpieniä kasvun merkkejä, eikä vienti meinaa lähteä vetoon millään. Julkisuudessa suuret it-yritykset eivät näy enää innovaatioilla ja osaamisella, vaan irtisanomisilla. Insinöörejä on työttömänä Suomessa yli 7 000.

Mikä vielä huolestuttavampaa, työttömistä insinööreistä melkein neljännes ei usko työllistyvänsä enää koskaan. Arvelevat, että osaaminen on vanhentunut, osaamista vastaavaa työtä ei löydy.

Samaan aikaan työelämä täyttyy palavereista, esitteistä, twiiteistä, sloganeista, seminaareista ja niistä tehdyistä vetävistä videokollaaseista, joita voi jakaa eteenpäin internetissä. Mihin ne liittyvät? Mihin ne johtavat? Olemmeko siirtyneet aikaan, jossa suunnittelulla, prosessilla, lopputuloksella tai aidolla osaamisella ei ole enää väliä?

Elämme muutenkin kummallisia aikoja. Yhdysvaltain presidenttiehdokkaana kekkaloi viihdemoguli, jonka menestys perustuu häikäilemättömään totuuden muunteluun. Kotimaassa harva tuntuu arvostavan pitkäaikaista kokonaisetua – oma profiloituminen ja lyhyen tähtäimen osaoptimointi painaa vaakakupissa enemmän. Monimutkaistuvassa maailmassa tuntuu pärjäävän se, joka kehtaa laukoa kärjekkäimmät yksinkertaistukset.

Insinööri etsii ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin. Poliitikot kehittävät vastauksia kysymyksiin, joissa itse ongelma on harmillisen usein jäänyt tunnistamatta.
Tämä aika suorastaan huutaa insinöörejä takaisin. Kaikkien osaaminen on saatava käyttöön. Etenkin heidän, jotka oikeasti asioita osaavat.

Jenni Karjalainen
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies

Julkaistu Insinööri-lehdessä 3.10.2016

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *