Hiihtää ei tarvitse, mutta sivistyä pitää

”Minulle sosialidemokratian tarina on se, jossa hiihdettiin työväentalolle, sivistyttiin ja otettiin kohtalo omiin käsiin”, sanoin hiljan tuttavalleni.

”Aika pateettista eikä liity mitenkään tähän aikaan”, totesi kohtalaisen mukavassa asemassa oleva tuttuni.

Olen eri mieltä.

Nykyaikana ei tarvitse hiihtää siinä missä ennen vanhaan, mutta koulutus, sivistys ja mahdollisuus jatkuvaan uuden oppimiseen kuuluvat jokaiselle ihmiselle, oli vanha tai nuori.

Iso osa työttömistä ei löydä työtä vanhentuneen osaamisen takia. Maailma muuttuu niin nopeasti, että osaamisen päivittämisen ja uuden oppimisen tulee olla jatkuvaa. Ja siihen pitää olla mahdollisuus ihan jokaisella.

Enää ei hiihdellä työväentalolle, mutta perusajatus on sama. Kouluttautumalla ihminen kiinnittyy yhteiskuntaan, tulee sen täysvaltaiseksi jäseneksi, vapautuu tekemään omia valintojaan ja kykenee toisaalta myös kantamaan vastuuta, itsestään ja muista.

Työelämässä kaikkien osaaminen tulee saada täysimääräisesti käyttöön. Ihminen ei ole kone eikä ihmistä pidä sellaisena kohdella. Rutiinihommat hoituvat enenevässä määrin automatiikalla, mutta uuden luomiseen – siihen tarvitaa ihmistä. Koulutettua, luovaa, osaavaa ja osaamistaan kehittävää ihmistä.

Verenpaineeni nousee joka kerta, kun joku lirkuttelee Suomen olevan maa, jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Tämähän ei ole totta.

Mahdollisuuksien tasa-arvosta puhutaan paljon, mutta todellisuus on toinen. Koulutus periytyy vahvasti. Kulttuurikodeissa lapsille luetaan pienestä asti, korkeakouluja käyneiden lapset hankkivat korkeakoulutuksen itsekin.

Aito mahdollisuuksien tasa-arvo syntyy, jos ja kun panostetaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja tehdään opiskelusta maksutonta kaikille aikuisikään asti. Peruskoulun varassa ei nykyajan työelämässä enää pärjää.

Oppivelvollisuuden pidentämisestä on turha puhua, kun kyseessä on ennemmin oikeus, suorastaan vapaus. Vapautetaan siis nuoret työnteosta siihen asti, että osaamispohja riittää tulevaisuuden haasteisiin ja siellä väistämättä odottavaan jatkuvaan uuden oppimiseen.

Nykymaailmassa hiihtämisen voi unohtaa, jos laji ei kiinnosta. Sivistyä sen sijaan pitää jokaisen – ja yhteiskunnan pitää tarjota jokaiselle siihen riittävät mahdollisuudet.

Artikkeli on julkaistu Iltalehden blogissa 6.3.2019

Jakaminen parantaa maailman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *