Väestö tiivistyy luultua kiivaammin, uutisoitiin viikonvaihteessa. Aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n selvitys ennustaa, että Suomen väestö keskittyy etenkin pääkaupunkiseudulle nopeammin kuin on arvioitu. Vuonna 2040 Helsingin seutu on väestöltään yhtä suuri kuin muu Suomi.
Onko kehitys hyvä vai huono, on kysymyksenä toissijainen. Kehitys kehittyy ja se kehittyy kaikkialla maailmassa samaan suuntaan: ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin. Tämä tosiasia olisi korkea aika hyväksyä myös Suomessa.
Historiassa eurooppalaiset tieteet ja taiteet kukoistivat renessanssin kaupunkivaltioissa. Sitten tuli 30-vuotinen sota, sitten Westfalenin rauha ja kansallisvaltiot, sitten hiukan myöhemmin keskustapuolue. Tässä ollaan nyt.
Suomessa kaupungistumistahti on ollut verkkainen, noin 10-15 prosenttiyksikköä matalampi kuin muissa länsimaissa. Siinä missä muualla maailmassa yritetään ratkoa kaupungistumisen haasteita, haikaillaan Suomessa kuvitteelliseen aikaan, jolloin ”koko maa oli asutettu”.
Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, jolle ei näy loppua. Palveluihin ja osaamiseen perustuvassa taloudessa kaupunkien merkitys korostuu. Uudet innovaatiot syntyvät siellä, missä on eniten ihmisiä. Talouskasvu syntyy tiiviissä keskuksissa, sillä niissä on eniten yrityksiä, oppilaitoksia ja kuluttajia.
Kaupungistuminen Suomessakin jatkuu – ja hyvä niin. Väestön tiivistyminen kaupunkeihin auttaa ratkomaan ilmasto- ja ympäristöongelmia ja mahdollistaa toimivat julkiset palvelut.
Valtion tehtävänä ei ole määrätä, missä ihmiset asuvat eikä miettiä, missä taloudellista toimintaa pitäisi syntyä. Valtion tehtävänä on kuitenkin luoda edellytykset sillle, että taloudellista toimeliaisuutta syntyy ja että ihmiset voivat kaupungeissa asua.
Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa asuntokaavoituksen reipasta lisäämistä, joukkoliikenteeseen panostamista ja varsinkin keskusta-alueiden tiivistämistä kaavoituksella. Jos Helsingissä kaavoitus olisi yhtä tehokasta kuin Tukholmassa, Helsinkiin mahtuisi satoja tuhansia ihmisiä lisää. Viihtyisyyden säilyttäminen onnistuu, vaikka kaupunki tiivistyy – länsinaapurin pääkaupunki on tästä hyvä esimerkki.
Vaikka jokainen suomalainen voi ja saa jo perustuslain nojalla asua ihan siellä missä haluaa, ei ole realismia olettaa, julkiset palvelut ja yhteydet yltäisivät joka niemennotkaan tai syrjäkylään. Yhteisistä varoista kustannettavia julkisia palveluja on tuotettava laadukkaasti ja tehokkaasti.
Helsingin merkitys on paljon suurempi kuin olemme edes tajunneet. Tajuntaa on korkea aika laajentaa. Ilman vahvaa metropolia Suomi ei pärjää. Kansainväliset yritykset ovat jo pitkään olleet kiinnostuneempia suurkaupungeista kuin niitä ympäröivistä valtioista.
Suomalaisessa päätöksenteossa pitää vihdoin havahtua ottamaan Helsingin ja metropolialueen merkitys vakavasti.