Miltä tuntuu, kun on kaikkia etuoikeuksia? Näin kysyi ystäväni minulta jokunen vuosi sitten.
Olimme matkalla jouluksi Floridaan. Olin lentänyt paljon ja, kiitos lukuisten matkojen, saavuttanut lentoyhtiöllä tason, joka takasi pääsyn lentokentän loungeen.
Totta kai halusin lentää jouluksi stressaavaa työtäni pakoon. Totta kai halusin rentoutua lentokentän loungessa. Totta kai koin, että ansaitsen tämän.
Miltä tällaiset etuoikeudet tuntuvat? ystäväni halusi tietää.
Vastaus oli helppo, muttei kovin mairitteleva. Eivät ne etuoikeudet miltään tunnu.
Kun etuoikeudet on kerran saavuttanut, niitä alkaa helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Ja jos omia etuoikeuksiaan pitää itsestäänselvinä, on vain lyhyt matka ihmettelemään, miksi muut eivät tajua elää yhtä mukavaa elämää.
Hyvässä asemassa on aivan liian helppo unohtaa, ettei pärjääminen ja menestys todellakaan ole vain itsestä kiinni, vaan paljosta muusta: perhetaustasta, asuinympäristöstä, varallisuudesta, verkostoista.
Hyväosaisuus kasautuu. Ilmiöllä on raamatullinen nimi, Matteus-vaikutus. ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on”, todetaan Matteuksen evankeliumissa. Tätä todellisuutta tunnumme elävän.
Jos omiin etuoikeuksiinsa uppoaa, voi käydä niin, että eliitin silmään työttömät alkavat vaikuttaa laiskoilta ja köyhät saamattomilta.
Ei ole poikkeuksellista, että hyväosaiset kertovat työttömille, kuinka pitäisi ryhdistäytyä, ahkeroida, ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä vaikka kirjastoon opiskelemaan, siellähän on kirjoja ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Viimeksi tällä viikolla Henkilöstöpalveluyritysten liiton toimitusjohtaja voivotteli, kuinka työllisyyden edistämisessä ”huolestuttavin ilmiö on joukko ihmisiä, joka kuvittelee, että tuen varassa pärjäämiseen on syntymäoikeus.”
Missä tämä tällainen joukko vaikuttaa? Jossain etuoikeutettujen piirin ulkopuolella varmasti. Eikö vähintään yhtä huolestuttava ole porukka, joka latelee privilegoistaan toisille ohjeita ryhtyä oman elämänsä menestyväksi toimitusjohtajaksi?
Etuoikeudet sokeuttavat. Vaatii erityistä valppautta tai erityisen fiksuja ystäviä, ettei anna etuoikeuksiensa upottaa itseään autuaan itsetyytyväiseen tilaan. Etuoikeudet tekevät elämän helpoksi – ja usein etuoikeutetun itsensä hiukan hölmöksi.
Etuoikeudet eivät välttämättä tunnu miltään, mutta niiden puute tuntuu sitäkin enemmän.
Kirjoitus on julkaistu Iltalehden blogisivustolla 20.11.2018