Yritykset eivät osaa myydä eivätkä innovoida. Työntekijät eivät osaa muuta kuin vaatia etuja. Järjestöissä vaan pyöritellään papereita. Poliitikot ovat tyhmiä. Virkamiehet ovat turhia.
Jos yllä olevista muodostaa yhtälön ja poistaa siitä vialliset tai vajavaiset osat, mitä jää jäljelle? Puhdas, elegantti, pyöreä nolla.
Maailma tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia viisi virhettä -tehtävien suorittamiseen. Mistä tahansa tilanteesta, asetelmasta, henkilöstä tai raportista on helppo löytää asioita, jotka voisivat olla paremmin.
Voi kun suuryritykset eivät olisi niin kaavoihinsa kangistuneita! Voi kun startupit tajuaisivat, kuinka asiat kuuluu tehdä. Kunpa kaikki työntekijät olisivat nokkelia moniosaajainnovaattoreita, joista kellään ei koskaan olisi väsy, nälkä tai vessahätä.
Virheiden bongaaminen saa usein löytäjänsä tuntemaan iloa, hetkellistä sellaista. Olenpa nokkela, tällaisenkin keksin! Tuollakin on virhe. Ja tässä. Bingo! Joko voitin jotain?
Merkittävästi vaikeampaa on löytää epätäydelliseen maailmaan eteenpäin vieviä ratkaisuja.
Suomella pyyhki joskus hyvin. Poliittisesta sanastosta löytyy vajaan kymmenen vuoden takaa vielä sellaisia termejä kuin jakovara. Nyt käytetyimpiä sanoja on kestävyysvaje, jonka yli koetetaan hypätä kilpailukykyloikalla. Tällainen ennätystason leiskautus on kuitenkin antanut odottaa itseään.
Hallituskauden alkupätkä on kulunut melko yksittäisten uudistusehdotusten heittelyyn ja toisaalta takaisinvetämiseen. Kokonaiskuvan sijaan on maalattu monta pikkuista, joista jokaisesta on löydettävissä helposti monta virhettä.
Kokonaiskuva näyttäisi suunnilleen tältä:
Yritysten on vaikea myydä, kun markkinat eivät vedä. Työntekijöillä on aito hätä toimeentulostaan, kun talous kituuttaa ja globalisaatio jyrää. Työmarkkinajärjestöt yrittävät vaikeassa tilanteessa tehdä voitavansa jäsentensä edunvalvonnan, hallituksen asettamien tavoitteiden ja yhteiskunnan ristikkäisten odotusten puristuksessa. Poliitikot taas – no, hekin ovat ihmisiä, ja jälki usein sen mukaista. Syvästi inhimillistä.
Kuluvasta viikosta povataan työmarkkinasopimuksen kannalta ratkaisevaa. Virheiden etsimisen osaa kuka vain. Koko yhteiskunnan kannalta sopii toivoa, että nyt sopua haettaessa fokus on virheiden sijaan rakentavissa ratkaisuissa.
Keskinäistä luottamusta ja toisten arvostusta ei voi ikävä kyllä tilata internetistä, vaan se on luotava ja rakennettava yhdessä. Jotta yhtälö toimisi, pitää kaikkien olla siinä mukana.
Jenni Karjalainen
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies