Onko työpaikallasi vallankahvassa keski-iän ylittäneitä jääriä? Setäkuiskaaja Jenni Karjalainen neuvoo, miten käsittelet heitä oikein

Mies etenee työurallaan ja saa parempaa palkkaa, kun naisen ura jumittaa. Työelämässä naisilla olisi paljon opittavaa miehiltä. Kannattaakin lukea, miten sedästä voi saada uskollisen tukijan ja yhteistyökumppanin.

Setäkuiskaaja Jenni Karjalainen, 36, on töissä Insinööriliitossa johtavana asiantuntijana. Hänen työpaikkansa on todellinen setälinnake ja sitä on myös hänen työkenttänsä edunvalvonta- ja työmarkkinamaailma. Siis oivallinen näköalapaikka setäkuiskaajalle.

Sedällä Karjalainen tarkoittaa valta-asemassa olevaa, useimmiten jo keski-iän paremmalle puolelle ehtinyttä mieshenkilöä. Setä on tottunut käyttämään valtaa, keskittymään työelämässä itsensä kannalta oleelliseen tekemiseen. Setyys ei välttämättä liity ikään tai edes sukupuoleen, Karjalainen lieventää.

”Setyys on itseensä ja asiaansa uskovan ihmisen asenne.”

Jatka lukemista ”Onko työpaikallasi vallankahvassa keski-iän ylittäneitä jääriä? Setäkuiskaaja Jenni Karjalainen neuvoo, miten käsittelet heitä oikein”

MTV: Insinöörien kanssa työskentelevä Jenni kehitti itselleen sivutyön: Ensimmäinen ”setäkuiskaaja-ilta” oli menestys

Jenni Karjalainen on setäkuiskaaja. Hän sai tuon lempinimen työpaikallaan, koska hänellä on poikkeuksellinen kyky käsitellä ja ymmärtää vanhempia mieskollegoita. 36-vuotias Karjalainen työskentelee johtavana asiantuntijana miesvaltaisessa Insinööriliitossa.
Jatka lukemista ”MTV: Insinöörien kanssa työskentelevä Jenni kehitti itselleen sivutyön: Ensimmäinen ”setäkuiskaaja-ilta” oli menestys”

MTV: ”Setäkuiskaaja” Jenni, 36, kertoo, miten työelämän setämiehiä käsitellään: ”Setä ei saa haistaa pelkoa, halveksuntaa tai vedätystä”

Tiettävästi valtakunnan ensimmäinen ”setäkuiskaaja” Jenni Karjalainen haluaa valaa naisiin itseluottamusta ja opettaa käsittelemään erilaisia ihmisiä työelämässä.
Jatka lukemista ”MTV: ”Setäkuiskaaja” Jenni, 36, kertoo, miten työelämän setämiehiä käsitellään: ”Setä ei saa haistaa pelkoa, halveksuntaa tai vedätystä””

Me Naiset: Setäkuiskaaja Jenni Karjalainen tietää, miten setämiesten kanssaan tullaan toimeen – ja toivoo, että muutkin tietäisivät

Jenni Karjalaisen mukaan vaikutusvaltaista setämiestä kannattaa arvostaa, mutta ei mielistellä. Hän järjestää työpajan, jossa opetellaan tulemaan toimeen työelämän setämisten kanssa. Jatka lukemista ”Me Naiset: Setäkuiskaaja Jenni Karjalainen tietää, miten setämiesten kanssaan tullaan toimeen – ja toivoo, että muutkin tietäisivät”

Nyt.fi: Setämies ei saa haistaa pelkoa eikä halveksuntaa, ohjeistaa ”setäkuiskaaja” Jenni Karjalainen – nyt naiset voivat opetella kurssilla tulemaan toimeen työpaikan setien kanssa

Karjalaista ajaa eteenpäin halu lopettaa ”kaikenlainen uhriutuminen sekä sediltä että naisilta”.

Jenni Karjalainen, 36, on setäkuiskaaja. Siis mikä? Käytännössä työelämän hankalien jäärien osaava käsittelijä. Yleensä nuo jäärät ovat vanhempia miehiä eli setiä.

”Tajusin muutama vuosi sitten, että tulen hyvin toimeen setien kanssa”, Insinööriliiton johtava asiantuntija Karjalainen sanoo puhelimessa. Jatka lukemista ”Nyt.fi: Setämies ei saa haistaa pelkoa eikä halveksuntaa, ohjeistaa ”setäkuiskaaja” Jenni Karjalainen – nyt naiset voivat opetella kurssilla tulemaan toimeen työpaikan setien kanssa”

YTN ry: Työn ehdoista päätetään EU-pöydissäkin

Asiantuntijatyön arvostuksen pitää näkyä työaikasäännöksissä, matkatyön ehdoissa, osaamisen kehittämisessä ja asiantuntijoiden siirtymisen pelisäännöissä EU-maasta toiseen. Näistä ei päätetä pelkästään kansallisesti, vaan minimitasosta päätetään koko Euroopan unionin tasolla. Siksi Ylemmät Toimihenkilöt YTN on päättänyt mennä mukaan palkansaajien Brysselin edustustoon FinUnionsiin.

YTN:n puheenjohtajan Heikki Kaupin mukaan järjestön pitää olla vaikuttamassa siellä, missä ylempien toimihenkilöiden työn reunaehdoista päätetään.

– Näin voimme vaikuttaa EU:n päätöksentekoon kahta kautta: Suomessa maamme hallituksen kanssa ja FinUnionsin avulla Euroopan parlamenttiin ja komissioon. Jatka lukemista ”YTN ry: Työn ehdoista päätetään EU-pöydissäkin”

URA-lehti: Yhteiskuntatieteilijä valokeilassa: Jenni Karjalainen

VTM Jenni Karjalainen aloitti uransa SAK:ssa ja on nyt johtavana asiantuntijana Insinööriliitossa. Väliin on mahtunut työjaksoja Akavassa ja työministerin erityisavustajana. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on Karjalaiselle tärkeää. Hän toteaa olevansa melko tyypillinen yhteiskuntatieteilijä, pragmaattinen idealisti.

Urapolkusi vaiheita

Päädyin valmistuttuani töihin SAK:hon, yhä harvinaisemmaksi käyvää perinteistä reittiä: näin työpaikkailmoituksen, lähetin hakemuksen, kävin haastattelussa ja sain paikan. Työmarkkinatietämystä minulla ei ollut, mutta muistaakseni kerroin haastattelussa nuoren valtiotieteiden maisterin itsevarmuudella ymmärtäväni yhteiskunnasta lähes kaiken. SAK:sta päädyin Akavaan, sieltä työministerin erityisavustajaksi ja pienen mutkan kautta Insinööriittoon. Jatka lukemista ”URA-lehti: Yhteiskuntatieteilijä valokeilassa: Jenni Karjalainen”

Helsingin Sanomat: Ministerien ex-avustajat kertovat, miten demarit voisi pelastaa

SDP ei voi luottaa siihen, että oppositioasema nostaa automaattisesti kannatusta. Sen sijaan puolueen on uudistuttava heti, vaativat demariministereiden entiset erityisavustajat.

”Helposti käy niin, että lähdetään tekemään vaaliprojekteja, mutta sillä tavalla ei voida vastata tarpeeseen poliittisesta johtajuudesta”, sanoo Paavali Kukkonen.

Kukkonen on työskennellyt kehitysministeri Sirpa Paateron ja valtiovarainministerin, Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen erityisavustajana.

DEMARIPOLIITIKKOJEN entisillä erityisavustajilla on omat reseptinsä siihen, miten Sdp saisi kurssinsa käännettyä: Arvot on kaivettava esiin vuosikerrosten alta ja toiminta muutettava avoimeksi.

”30 vuoden suuren kasvun jälkeen ihmiset ovat jo jonkin aikaa ajatelleet, että minun lapsillani ei välttämättä mene yhtä hyvin kuin minulla”, sanoo neljännen polven demari Antton Rönnholm, joka työskenteli opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun erityisavustajana.

”Ihmiset odottavat jokaiselta poliittiselta liikkeeltä sitä, millaisen polun te voitte minulle näyttää”, Rönnholm jatkaa.

”Haluaisin, että tämä olisi myös ulospäin looginen puoluevalinta niille, jotka näkevät sosiaalisen vastuun tärkeäksi”, kertoo Jenni Karjalainen, joka työskenteli työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustajana.

Vaalikentillä sosiaalinen vastuu kiinnostaa lähinnä ikäihmisiä.

”Valtaosassa vaalitilaisuuksia porukka oli kohtuullisen ikääntynyttä. Ajoituskaan ei aina ollut paras mahdollinen. Siinä vaiheessa, kun työssä oleva väki pääsi töistä, me pistettiin teltat kasaan”, sanoo Sdp:n puoluesihteeri Reijo Paananen.

NYKYAIKAISUUTTA keskustelijat hakisivat vuodelta 1903. Rönnholm lukee katkelman Forssan ohjelmasta.

Yli 110 vuotta sitten Sdp:n edeltäjä Suomen Työväenpuolue hyväksyi Forssan ohjelman, joka oli puolueen peruskivi lähes 50 vuotta.

”Se on hieno inspiraation lähde, vaikka jotkut sitä vierastavatkin”, Karjalainen sanoo.

Ohjelma sisälsi tavoitteita vähimmäispalkasta yleiseen kouluvelvollisuuteen ja alkoholin kieltolakiin.

Entisten erityisavustajien mielestä demarit kaipaavat kunnon visiota.

”Jos politiikassa ei ole arvojen mukaisia pitemmän aikavälin tavoitteita, siitä tulee nyhjäämistä”, Kukkonen lisää.

SDP on aina puhunut työn puolesta, myös koko 20-vuotisen alamäkensä ajan.

Entiset erityisavustajat eivät pidä työtä arvona, vaan välineenä. He puhuisivat mieluummin sivistyksestä, joka avaa ihmisille mahdollisuuksia työtä paremmin.

”Vapaudesta on puhuttu liian vähän, koska meillä on ollut ongelmallinen suhde yksilönvapauteen”, sanoo Laura Lindeberg, joka oli peruspalveluministeri Susanna Huovisen erityisavustaja.

Työn luonteen muuttuminen on aiheuttanut sen, että Sdp:n hellimä käsitys työstä on vanhentunut.

”Tulevaisuuden digitaalinen työelämä vaatii huikeaa osaamistason nousua. Tilanteessa on jotain samankaltaista kuin kansakoulujärjestelmän luomisen alla”, Lindeberg sanoo.

Paavali Kukkosen mielestä työn kohteleminen arvona vinouttaa ajatusmaailman. ”Jos ajatellaan pätkätöitä tai alipalkattuja, niin ei työ tuo vapautta”, hän sanoo.

Jenni Karjalainen huomauttaa, että vapaus on vuosikymmenten aikana unohdettu monesti. ”Vastustamme holhousta, mutta ajan kuluessa on ehkä itse luiskahdettu holhoavaan otteeseen”, Karjalainen sanoo.

Vapaus voittakoon työn, voisi summata kehittäjien ajatukset.

MUTTA kuunteleeko kukaan?

Demarit ympäri maan ovat kertoneet, miten puoluetta pitäisi kehittää, mutta huuto ei ole kantautunut kesäkuussa myytyyn Sdp:n puoluetaloon.

Puoluesihteeri Paananen sanoo, että paikallisosastoilla on täysi vapaus toimia.

”Me vain toivomme, että meille kerrottaisiin, mitä on tehty, jotta voimme levittää kokemusta muille.”

Sana ei leviä ja ideat jäävät rattaisiin. Sdp toivoo muuton Hakaniemen Ympyrätaloon lisäävän avoimuutta.

”Olemme keskittyneet liikaa siihen, että puhutaan omille. On vielä lukkoja, kuten se, että jäsenkirjaa edellytetään, jotta voi tulla kertomaan ideoitaan tai tulla kuulluksi”, Lindeberg sanoo.

Suurin uudistus avoimuuteen oli se, kun entinen puoluesihteeri Mikael Jungner poistatti ovet puoluejohdon huoneista.

”Oikeasti poliittinen menestys haetaan vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole aktiivisia”, Kukkonen sanoo.

Rönnholm arvelee, että kuten 1960-luvun radikaalien, jokaisen sukupolven pitää ottaa valta.

”Onko meidän sukupolvemme konservatiivisempi kuin edellinen sukupolvi? Olemme liian arkoja”, Rönnholm pohtii.

Keskustelijoiden mielestä hyvinvointivaltion hokemisesta on päästävä eroon.

”Meillä on sellainen käsitys, että me demarit olemme keksineet ja rakentaneet hyvinvointivaltion, ja nyt tehtävä on suojella sitä”, Lindeberg kertoo.

VAIKKA Juha Sipilän (kesk) hallitus auttaisi Sdp:tä nostamaan kannatusta, ilman uusiutumista puolueen sisäiset ongelmat eivät katoa.

”Tilausta meidän arvoille on tässä ajassa enemmän kuin kymmenisen vuotta sitten”, Karjalainen valaa toivoa.

Ensimmäinen askel on oppia olemaan jotain mieltä.

Rönnholm puolestaan sanoo uskovansa, että ihmiset voivat äänestää puoluetta, vaikkeivät olisi kaikesta samaa mieltä.

”Omalta osaltani toivon selkeitä kannanottoja kysymyksiin armokuolemasta eläintenoikeuksiin”, Rönnholm sanoo.

Kirjoittaja: Jani Timonen HS

Julkaistu Helsingin Sanomissa 28.6.2015

Demokraatti: Itsensä työllistävä vai pakkoyrittäjä? – ”Ei pidä luoda väliinputoajien ryhmää”

Itsensä työllistäjiä eli yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaaajia oli viime vuonna 152 000, kuusi prosenttia kaikista työllisistä. Joka viides heistä perusti yhden henkilön yrityksensä olosuhteiden pakottamana, esimerkiksi palkkatyön puutteessa.

Tilastokeskuksen selvitys tehtiin Kataisen hallituksen asettaman, työmarkkinoiden muutoksia kartoittavan Trendiryhmän toimeksiannosta.

– Itsensä työllistävän ja pakkoyrittäjän välille ei voida piirtää yhtäläisyysmerkkiä, sanoo Trendiryhmän puheenjohtaja Jenni Karjalainen, työministerin erityisavustaja.

Työryhmä on parhaillaan työstämässä loppuraporttiaan.

Työmarkkinoiden ja yritystoiminnan muutoksia, ulkoistamisia, pakkoyrittämistä ja näennäisyrittämistä pohdittaessa ei Karjalaisen mukaan olla tekemisissä helppojen asioiden kanssa.

– Siitä on päästy yhteisymmärrykseen, että työsuhteen, palkkatyön ja yrittäjyyden väliin ei pidä lainsäädännöllä luoda väliinputoajien ryhmää.

Itsensä työllistäviä oli viime vuonna kuusi prosenttia kaikista työllisistä. Määrän ennustetaan kasvavan ja useampi työskentelee tulevaisuudessa välillä palkansaajana, välillä yrittäjänä.

Karjalainen sanoo, että kyse on, miten työmarkkinoiden ja yrittäjyyden muutoksia voidaan hallita paremmin.

– On mietittävä, miten luodaan kehikko, jossa ihmisellä on riittävä sosiaaliturva, riittävä työsuhdeturva ja riittävä toimeentulo, Jenni Karjalainen listaa, koska liikkuvuus lisääntyy ja palkkapussi karttuu limittäin ja lomittain palkkatyöstä ja oman firman saamista toimeksiannoista työsuhteen ehtojen moninaishtuessa.

Julkaistu Demokraatti.fi:ssä