Elämää EU:ssa

Tasan kahdeksan vuotta sitten kirjoitin ensimmäistä blogiani, jonka iskevä nimi oli Ay-kesä Brysselissä. Olin tuolloin kesällä 2011 työkierrossa palkansaajakeskusjärjestöjen EU-edustustossa Finunionsissa. Opettelemassa EU-asioita, perehtymässä rakenteisiin ja prosesseihin, tapaamassa ihmisiä, kertomassa päättäjille työnantajani EU-tavoitteista – eli loppujen lopuksi lobbaamassa, minkä tajusin pienellä viiveellä.

Jatka lukemista ”Elämää EU:ssa”

EU-politiikka saa olla tylsää

”Mikä on jännittävin avaus, minkä olet EU-vaalikampanjoissa kuullut”, kyseli eräs toimittaja Twitterissä hiljan. Kenellekään ei tullut mitään mieleen. Hyvä niin.

Euroopan unioni on monen mielessä tylsä, byrokraattinen ja etäinen. Se on sikäli hassua, että EU on kaikkea muuta kuin etäinen: elämme siinä joka päivä. Suomen lainsäädännöstä merkittävä osuus perustuu suoraan unionin lainsäädäntöön.

Jatka lukemista ”EU-politiikka saa olla tylsää”

Hallitusneuvotteluissa lobbari ei ole lobbari

Lobbauksesta elää edelleen kertakaikkisen kummallisia käsityksiä. Tuorein lobbauskohu syntyi, kun hallitusohjelmaneuvottelijoiden nimet tulivat julkisuuteen. Mitä, siellähän istuu etujärjestöjen työntekijöitä! Ja vieläpä viestintätoimistojen väkeä! Tämäkö on Suomen loppu, lobbarit myyvät tuhkatkin pesästä!

Ei nyt sentään. Hallitusohjelmaneuvotteluissa ei lobata, runtata, tyrkytetä tai tuputeta, vaan määritelmänomaisesti neuvotellaan. Neuvoteltavat kysymykset pohjautuvat puolueiden hallitustunnustelijan kysymyksiin antamiin vastauksiin, jotka perustuvat puolueiden omiin ohjelmiin ja linjauksiin. Kaikki näistä ovat julkisia.

Jatka lukemista ”Hallitusneuvotteluissa lobbari ei ole lobbari”

Setä ja rauha

Olen edelleen saanut huomata, että siinä missä jonkun huumorintajua setäkuiskaaja-termi kutkuttelee, tuntuu toisista sedittely turhalta tai ikävältä. Keskustelua setä-, täti, tyttö-, poika- ja pökkelötyypittelyistä voi ja kannattaa jatkaa, mutta tärkeintä on tämä: olemme kaikki ihmisiä, joilla on oikeus tulla kohdatuksi ja kohdelluksi ihmisinä.

Jatka lukemista ”Setä ja rauha”

Synkkiä aikoja

14 vuotta sitten asuin puoli vuotta vaihto-opiskelijana Amsterdamissa. Se oli ikävää, synkkää aikaa. Pari kuukautta ennen saapumistani elokuvaohjaaja Theo van Gogh oli brutaalisti lahdattu kaupungin kadulla. Van Gogh oli sitä ennen kuljeskellut vuosikausia ympäriinsä kutsumalla muslimeja termillä geitenneukers, jonka voisi korrektiutta tavoitellen kääntää vuohiinsekaantujaksi.

Jatka lukemista ”Synkkiä aikoja”

Kuiskaamishommia: Työelämän tekopökkelö

Kun kirjoitin Setäkuiskaajan käsikirjaa, sain yhteydenottoja, joissa toivottiin vinkkejä muutosvastarintaisten setien käsittelyyn. Tunnistin tietysti tyypin, mutten pitänyt sitä setäkuiskaamisen kannalta olennaisena ryhmänä: muutosvastarintaa kun esiintyy ihmiskunnassa melko tasaisena jakaumana sukupuoleen, ikään tai asemaan katsomatta.

Jatka lukemista ”Kuiskaamishommia: Työelämän tekopökkelö”

Näin ryhdyt populistiksi ja muita pelottavan toimivia vinkkejä

Kun aloin suunnitella lähteväni eduskuntavaaleihin ehdolle, aloin saada lukemattomia neuvoja, mitä pitäisi tehdä. Pitää olla uskottava, tietysti. Pitää löytää vihollinen, jota vastaan hyökätä. Ja pitää olla yksittäinen teema, jota pänkkipäisesti ajaa riippumatta siitä, miten se yhteiskuntaan kokonaisuutena vaikuttaa.

Ryhdy populistiksi, neuvoi moni. Se kuulosti kammottavalta. Yksinkertaisten ratkaisujen tarjoaminen vaikeisiin ongelmiin on mielestäni yksi politiikan suurimmista kompastuskivistä.

Jatka lukemista ”Näin ryhdyt populistiksi ja muita pelottavan toimivia vinkkejä”

Kuiskaamishommia: Myrkkysetä

Vaikka uskon vankasti, että kaikille kannattaa olla kiva, on ikävä kyllä niin, että kaikki ihmiset eivät ole kuiskattavissa yhteistyökykyisiksi tai edes -haluisiksi. Ilmiö on harvinainen, sillä yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Tästä säännöstä myrkkysetä on poikkeus.

Myrkkysetä voi olla tietysti olla myös täti. Joka tapauksessa lajin kohtaaminen aiheuttaa yleisesti ahdistuneisuutta, hengityksen vaikeutumista ja kyynelehtimistä. Pitkäkestoinen altistuminen voi johtaa vatsakipuihin, voimakkaaseen pahoinvointiin ja jopa näön sumeutumiseen. (Vrt. Wikipedia: punakärpässieni.)

Jatka lukemista ”Kuiskaamishommia: Myrkkysetä”